Antti Kempas -juttusarja: Lasten urheilu – Kiva harrastus vai totisinta totta (IV)

08.10.2020

LAPSEN KEHITYS JA URHEILU

Suomi juostiin aikoinaan maailmankartalle. Suomen kestävyysjuoksulla on kunniakkaat perinteet, joskin viime vuosina kansainvälinen menestys on jäänyt melko vähiin. Samaa voi sanoa monesta muustakin entisaikojen menestyslajista. Menestystä on tullut lajeissa, joita ennen ei edes tunnettu tai joita maailmalla vähemmän harrastetaan.

Selityksiä on etsitty ja löydettykin. Täysin selvää on, että lapset liikkuvat pitkiä matkoja jalan, suksilla ja polkupyörällä paljon vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Urheiluharjoituksiinkin siirrytään useimmiten vanhempien autolla. Pihaliikuntakin on vähentynyt. Tietenkin myös kiinnostuksen kohteet ovat eri kuin ennen. Digitaalisuus peleineen on myös muutosten taustalla.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että on ikäkausia, jolloin tiettyjen fyysisten kykyjen kehitettävyys on parhaimmillaan. Puhutaan ns. herkkyyskausista. Tiedetään, että notkeuden ja nopeuden kehittämismahdollisuudet ovat otollisia ennen murrosikää. Näitä harjoitteita kannattaa siis tehdä tuossa vaiheessa painotetusti. Voimaa ja kestävyyttä pystytään jopa tehokkaimmin kehittämään murrosiässä ja sen jälkeen.

Tiedetään myös, että ihminen oppii erilaisia liikesuorituksia parhaiten lapsuusiässä. Parhaimmillaan oppimiskyky on yleensä 9-13 vuoden iässä. Niinpä murrosikään asti kannattaa harjoittelun päähuomio kiinnittää monipuoliseen liikuntataitojen, nopeuden ja notkeuden kehittämiseen. Osana taitokoulutukseen kuuluu tietysti ”oman lajin” perustekniikan kehittäminen. Rasituksen ja levon oikea painotus on myös harjoittelun avainasioita.

Lasten ohjaaminen on muutakin kuin fyysisten kykyjen ja liikuntataitojen kehittämistä. Ihminen on psykofyysinen olento, joka liikkumisen lisäksi tuntee ja ajattelee. Taitava valmentaja edistää myös ohjattaviensa henkisten ominaisuuksien ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Luomalla innostavan ja turvallisen ilmapiirin lasten kanssa toimiva ohjaaja saa aikaan paljon myönteistä kehitystä, vaikka lajitiedoissa olisi puutteitakin. Kiusaamista, vähättelyä, syrjimistä ei pidä missään muodossa sallia, kannustava ote tuo tulosta.

Usein aikuiset unohtavat, etteivät lapset ajattele aikuisten tavoin. Voiton saavuttamista luullaan tärkeimmäksi, kuin se lapsille on. Mitä nuoremmista lapsista on kysymys, sitä tärkeämpää on itse toiminta  kuin sen lopputulos.

Antti Kempas

Liikuntapäällikkö