{"id":57,"date":"2020-12-09T14:25:22","date_gmt":"2020-12-09T12:25:22","guid":{"rendered":"http:\/\/tul-kopio.16.testivedos.com\/lappi\/?page_id=57"},"modified":"2023-11-21T08:04:15","modified_gmt":"2023-11-21T06:04:15","slug":"historia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/historia\/","title":{"rendered":"Historia"},"content":{"rendered":"\n

Onni Heiskala<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n

Vuoden 1940 paras Kemin Vedon urheilija oli Onni Heiskala, joka paini Kotkassa TUL:n mestaruuden sarjassa 79 kg. Se oli Heiskalan pitk\u00e4n uran ensimm\u00e4inen mestaruusmitali. Onni Heiskala voitti painissa nelj\u00e4 TUL:n mestaruutta, kaksi tuli Kemin Vedon edustajana ja kaksi Helsingin Tarmon v\u00e4reiss\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4n saavutti parikymment\u00e4 vuotta jatkuneella painiurallaan useita muita mitalisijoja TUL:n mestaruuskilpailuissa ja SM-pronssin. H\u00e4n oli TUL:n edustajana Kemin Meripuistossa pidetyss\u00e4 TUL:n ja Painiliiton ottelussa kes\u00e4ll\u00e4 1945 ja oli Lontoon olympiajoukkueen kotiin j\u00e4\u00e4nyt varamies 1948.<\/p>\n\n\n\n

1950-luvun alun suurtapaus oli olympiakisojen j\u00e4rjest\u00e4minen Helsingiss\u00e4. Perinteinen Kreikassa sytytetty tuli saapui Ruotsin kautta Tornioon, miss\u00e4 siihen yhtyi keskiy\u00f6n auringon Pallaksen Taivaskerolla sytytt\u00e4m\u00e4 Suomen oma olympiatuli. Torniosta soihdun matka jatkui Kemiin ja siit\u00e4 edelleen etel\u00e4\u00e4n kohti olympiastadionia. Kemiss\u00e4 pidettiin 8. hein\u00e4kuuta TUL:n Lapin piirin ja SVUL:n L\u00e4nsi-Pohjan piirin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 soihtujuhla, josta tuli kaikkien aikojen suurin urheilutapahtuma Kemiss\u00e4. Onni Heiskalalla oli kunnia kuljettaa soihtu juhlapaikalle Sauvosaaren kent\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

50-luvulla Heiskala oli itseoikeutettu edustaja isojen miesten sarjoihin, kun valittiin piirijoukkuetta Oulua vastaan tai Pohjois-Suomen joukkuetta Pohjois-Ruotsia vastaan. Viimeisen TUL:n mestaruuskilpailumitalinsa Heiskala paini kotikisoissa 1957. Liki nelikymppisen\u00e4 h\u00e4n v\u00e4\u00e4nsi hopeaa \u00c4\u00e4nekosken Huiman Otto Tikanderin j\u00e4lkeen sarjassa 79 kg.<\/p>\n\n\n\n

Heiskala teki pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n seuratoimitsijana ja oli keskeinen vaikuttaja seurassa usean vuosikymmenen ajan. Kemin Innon puheenjohtaja h\u00e4n oli vuosien 1949 ja 1975 v\u00e4lill\u00e4 useaan otteeseen yhteens\u00e4 16 vuotta. Erityisesti h\u00e4n kantoi huolta seuran taloudesta. H\u00e4n ideoi uusia keinoja varojen hankkimiseksi ja oli itse aktiivisesti mukana j\u00e4rjestysmiehen\u00e4 ja muissa talkootoissa.<\/p>\n\n\n\n

Innon kunniapuheenjohtajaksi Heiskala kutsuttiin vuonna 1977. H\u00e4net palkittiin monilla ansiomerkeill\u00e4 ja huomionosoituksilla.<\/p>\n\n\n\n

L\u00c4HDE:<\/em><\/strong> Seppo Hursti, Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, Kemin Into 1907\u20132007<\/em><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Jaarli Pirkki\u00f6<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pirkki\u00f6n Jaarlin (s. 12.2.1967) ura alkoi vuoden 1976 poikien SM-kilpailuista, vaikka ensimm\u00e4iset merkinn\u00e4t painonnostokilpailuista ovat jo puoli vuotta aiemmin, 16. p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 tammikuuta 1976. Ensimm\u00e4isen Rovaniemen Reippaan olympiaurheilijan meriittilistaan ker\u00e4\u00e4ntyi sittemmin mahtava l\u00e4j\u00e4 eri ik\u00e4luokkien ja yleisen sarjan Suomen mestaruuksia, Pohjoismaiden mestaruuksia, SE- ja PE-tuloksia, useita arvokisaedustuksia sek\u00e4 erinomaisia saavutuksia my\u00f6s muista kansainv\u00e4lisen tason kilpailuista.<\/p>\n\n\n\n

Pirkki\u00f6 pelasi my\u00f6s jalkapalloa Reippaan nappulaliigassa Tottenhamin joukkueessa koko 1970-luvun. Mieleenpainuvimmaksi jalkapallouran turnaukseksi Pirkki\u00f6ll\u00e4 on kohonnut TUK:n nappulamestaruusturnaus vuonna 1978. Reissuun l\u00e4hdettiin Reippaan linja-autolla. Lauantaina 3. kes\u00e4kuuta Pirkki\u00f6 k\u00e4vi nostamassa 17-vuotiaiden SM-kisoissa Lauttakyl\u00e4ss\u00e4 44-kiloisten pronssia 87\u00bd (37\u00bd+50) kilon yhteistuloksella. Se oli miehen ensimm\u00e4inen SM-mitali painonnostossa. Sunnuntaista tiistaihin eli 4.-6. kes\u00e4kuuta oli sitten vuorossa jalkapallo. Turnaus pidettiin Eurassa. Reippaan sen ik\u00e4luokan kakkosjoukkue esiintyi turnauksessa RTP:n nimell\u00e4. Joukkue sijoittui seitsem\u00e4nneksi.<\/p>\n\n\n\n

Painonnostajan toiminta urheilun parissa ei rajoittunut vain Rovaniemen Reippaaseen. Jo oman urheilu-uran aikana lappilaisten valtalehtien urheilusivuilla n\u00e4htiin eri lajien kilpailuista tehtyj\u00e4 juttuja, joissa tekij\u00e4n nimen\u00e4 komeili Jaarli Pirkki\u00f6. Pirkki\u00f6n mukaan urheilutoimittajan ty\u00f6 alkoi puolittain vahingossa, kun Pohjolan Sanomien silloinen toimitusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Ahto-Kustaa Korkeakangas pyysi tekem\u00e4\u00e4n jutun painonnoston seurajoukkueiden SM-kisoista vuonna 1982. Tuon j\u00e4lkeen Korkeakangas pyysi Pirkki\u00f6t\u00e4 avustajaksi tekem\u00e4\u00e4n urheilujuttuja Pohjolan Sanomien Rovaniemen toimitukseen. Pirkki\u00f6 oli tuolloin 15-vuotias. Heti alusta l\u00e4htien h\u00e4n sai tehd\u00e4 juttuja muistakin urheilumuodoista. Koko 1980-luku meni rustaillessa avustajana juttuja Pohjolan Sanomiin opiskelun ja treenaamisen ohessa. Juttupalkkiot olivat mukava lis\u00e4 opiskelijan ja sittemmin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4toimisen painonnostajan kukkarolle. Mielenkiintoinen alahan urheilujournalismista l\u00f6ytyi ja Lapin urheiluopistolla treenaaminen avitti asiaa sek\u00e4 loi uusia hy\u00f6dyllisi\u00e4 kontakteja.Lapin Kansan organisaatioon ensikosketus tuli seuraavan vuosikymmenen alussa. Pirkki\u00f6 meni Lapin Kansaan kes\u00e4harjoittelijaksi vuonna 1990. H\u00e4n oli tehnyt jo t\u00e4t\u00e4 ennen joitakin juttuja my\u00f6s Lapin Kansalle, joten ihan pystymets\u00e4st\u00e4 mies ei taloon tullut. Urheilutoimituksen ty\u00f6kaveritkin olivat jo tulleet tutuiksi kisoissa vuosien varrella. Lapin Kansan urheilutoimituksesta tuli Pirkki\u00f6n leip\u00e4ty\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n

Jaarli Pirkki\u00f6n parhaat saavutukset:<\/h3>\n\n\n\n

SM 1986-1989, 1992, 1994-1995, 1997-1998, 2000 ja 2006, -hopea 1985, 1991, 1996 ja 2002-2004.
23-v. SM-kulta 1988-1990, -hopeaa 1985, -pronssia 1980.
20-v. SM 1982-1987, -hopeaa 1980.
17-v. SM 1981-1984, -pronssia 1978-1980.
Seurajoukkueiden SM 1980, 1982, 1984-1992, 1995, 1997-1998, 2003 ja 2005, -hopeaa 1996 sek\u00e4 2001-2002, -pronssia 1981 ja 2000.
Olympialaiset 12:s 1988
MM 11:s 1989, 14:s 1986 ja 1987, 17:s 1985, 23:s 1998.
EM 6:s 1990, 7:s 1989, 8:s 1988, 10:s 1992 ja 1998, 11:s 1995,15:s 1996.
20-v. MM 5:s 1986 ja 1987, 9:s 1985.
20-v. EM 4:s 1987, 5:s 1986, 8:s 1985.
Baltic cup pronssia 1989, 4:s 1991.
EU:n mestaruuskilpailuiden pronssia 1997, 5:s 1995.
PM 1986-1987, 1989-1990,1995 ja 1997, -pronssia 1985.
20-v. PM 1982, 1985 ja 1987, -hopeaa 1984, -pronssia 1983.
Seurajoukkueiden PM 1999 ja 2000, -hopeaa 2001.
Suomi-Ruotsi mo 1986-1989, 1991, 1995-1998, 2003.
Suomi-Englanti mo 1987.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n

Muuta:<\/h3>\n\n\n\n

Lapin l\u00e4\u00e4nin paras urheilija 1986
Rovaniemen Reippaan kultainen ansiomerkki nro 14.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

\n
\n

L\u00c4HDE:<\/em><\/strong>\u00a0Ty\u00f6v\u00e4entalolta urheiluareenoille \u2013 Rovaniemen Reippaan historia vuodesta 1907<\/em><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Eero Ruonala<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n

Hiihdossa kaikkien aikojen paras intolainen on Eero Ruonala. H\u00e4n oli 70-luvulla lajissaan seuran yksin\u00e4inen t\u00e4htiurheilija, jonka murtautuminen kansainv\u00e4liselle huipulle oli pienest\u00e4 kiinni. V\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n sairasteluja, jotka kriittisess\u00e4 vaiheessa veiv\u00e4t kuntoa taaksep\u00e4in, ja v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n my\u00f6t\u00e4mielist\u00e4 suhtautumista Hiihtoliiton puolella, niin Ruonalan ansiolistalle olisi merkitty kansainv\u00e4list\u00e4 arvokilpailumenestyst\u00e4.

Hiihdon lis\u00e4ksi m\u00e4enlaskussa, yhdistetyss\u00e4, yleisurheilussa, jalkapallossa, koripallossa ja suunnistuksessa Intoa edustanut Ruonala palasi vuonna 1972 viel\u00e4 kerran nuoruusvuosien paraatilajiinsa yhdistettyyn ja voitti 23-vuotiaiden TUL:n mestaruuden ja oli yleisen sarjan viides. H\u00e4n keskittyi kuitenkin entist\u00e4 enemm\u00e4n hiihtoon ja nousi pikkuhiljaa kohti TUL:n k\u00e4rke\u00e4. Vuonna 1973 h\u00e4n oli liiton mestaruuskilpailuissa 15 kilometrin viides, ja vuonna 1974 tuli samalla matkalla TUL:n mestaruus. Matka Falunin MM-kisoihinkin oli l\u00e4hell\u00e4, mutta ei lopulta toteutunut.

Vuonna 1975 Ruonala oli Ounasvaaran pikamatkalla viides ja SM-kisoissa kahdeksas. H\u00e4nen n\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 talven kilpailuissa noteerattiin niin vahvoiksi, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si loppuvuodesta pari kertaa It\u00e4valtaan valmennusleirille, mist\u00e4 haettiin kuntoa Innsbruckin talvikisoihin. Olympiavuoden kisat eiv\u00e4t alkaneet odotetusti. SM-kisoissa Ruonala oli 15 kilometrill\u00e4 kahdeksas ja 30 kilometrill\u00e4 kymmenes. Mutta Porrassalmen t\u00e4rke\u00e4t olympiakarsinnat h\u00e4n voitti ja tuli valituksi olympiajoukkueeseen. Kunto oli juuri olympiahiihtojen alla kohdallaan, sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ennen kisoja Ramsaussa hiihdetyss\u00e4 viestiss\u00e4, jonka piti olla jonkinlainen ratkaiseva testi, Ruonala hiihti sekajoukkueessa ja tuli ensimm\u00e4isen\u00e4 vaihtoon. Olympiakisoissa h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt kuitenkaan hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja sill\u00e4 asialla on spekuloitu ja jossiteltu paljon j\u00e4lkeenp\u00e4in. Kun miesten joukkue voitti kisoissa 4×10 kilometrin viestin, on kysytty aiheellisesti, menettik\u00f6 Ruonala MM-kullan, kun h\u00e4nt\u00e4 ei kelpuutettu joukkueeseen.

Innossa ja laajemminkin TUL:n v\u00e4en keskuudessa Ruonalan syrj\u00e4ytt\u00e4misen t\u00e4rkeimm\u00e4ksi syyksi n\u00e4htiin se, ettei TUL:n hiiht\u00e4j\u00e4\u00e4 haluttu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 olympialadulle. Kuten Innon toimintakertomuksessa vuodelta 1976 kirjoitettiin: ”SHL:n hiihtojohto, er\u00e4iden edustushiiht\u00e4jien my\u00f6t\u00e4vaikutuksella, syrj\u00e4ytti Eeron varsinaisesta edustusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4nen osakseen tuli ’juottomiehen’ teht\u00e4v\u00e4t. Hyvien n\u00e4ytt\u00f6jens\u00e4 perusteella olisi ’Eepi’ ollut itseoikeutettu olympialaiselle pikamatkalle sek\u00e4 viestiin. T\u00e4h\u00e4n ei h\u00e4nelle annettu ’tullilaisena’ mahdollisuutta. Tapahtuneen v\u00e4\u00e4ryyden tunnustivat rehelliset porvaritkin, kuten entinen kultamitalihiiht\u00e4j\u00e4 Eero M\u00e4ntyranta. Ty\u00f6l\u00e4isurheilun yst\u00e4v\u00e4t paheksuivat Ruonalan syrjint\u00e4\u00e4 voimakkaasti tervetuliaistilaisuudessa, joka j\u00e4rjestettiin Kemin ty\u00f6v\u00e4entalossa Eeron palattua olympiamatkaltaan. Tilaisuuteen osallistui noin 400 henkil\u00f6\u00e4.”

Olympiavuonna 1976 Ruonala voitti 15 kilometrin TUL:n mestaruuden ja oli Salpaussel\u00e4n pikamatkalla kymmenes. Sitten alkoi valmistautuminen Lahden MM-kisoihin, jotka pidettiin 1978. Niit\u00e4 ajatellen alkuvuosi 1977 n\u00e4ytti lupaavalta, kun Ruonala oli Harsunkankaan hiihdoissa kolmas ja perinteisiss\u00e4 Porrassalmen kisoissa toinen. Salpaussel\u00e4ll\u00e4 MM-esikisoissa h\u00e4n hiihti TUL:n viestijoukkueessa aloitusosuudella kolmanneksi parhaan ajan ja j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 joukon koti- ja ulkomaisia huippuja, muiden mukana Matti Pitk\u00e4sen, joka oli siihen aikaan vakituinen hiiht\u00e4j\u00e4 Suomen viestijoukkueessa. Luulajassa Ruonala sijoittui kovassa kansainv\u00e4lisess\u00e4 seurassa toiseksi, mutta SM-kisat meniv\u00e4t pilalle sairauden vuoksi.

Lahden MM-kisojen vuonna 1978 Ruonala oli TUL:n mestari sek\u00e4 15:lla ett\u00e4 30 kilometrill\u00e4, ja h\u00e4net valittiin TUL:n parhaaksi hiiht\u00e4j\u00e4ksi. MM-kisoihin h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt, koska vuosi meni harmittavasti piloille monesti uusineen poskiontelotulehduksen vuoksi. Kaudeksi 1979 Ruonala siirtyi naapuriseuraan Alatornion Ahjoon sen takia, ett\u00e4 seuralla oli kolme suhteellisen hyv\u00e4\u00e4 hiiht\u00e4j\u00e4\u00e4 ja viestijoukkueeseen kaivattiin nelj\u00e4tt\u00e4. Intolaisena h\u00e4n kuitenkin pysyi ja jatkoi Innon nuorten hiiht\u00e4jien valmennusta.

L\u00c4HDE:<\/em><\/strong> Seppo Hursti, Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, Kemin Into 1907-2007<\/em><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Vilho Takkinen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kansalaissodan j\u00e4lkeisest\u00e4 uudesta noususta alkanut ja seuran toiminnan kielt\u00e4miseen jatkunut ajanjakso, vuodet 1919\u20131930, nosti Kemin Innon kilpaurheiluseurana uudella tavalla suurten ja merkitt\u00e4vien seurojen joukkoon. Ennen kansalaissotaa oli py\u00f6ritty etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotinurkilla. Juuri Oulua pitemm\u00e4lle ei kilpailuihin l\u00e4hdetty. Nyt uskaltauduttiin kauemmaksikin ja menestyttiin sek\u00e4 kansallisesti ett\u00e4 kansainv\u00e4lisesti ja p\u00e4\u00e4stiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa TUL:n mestaruuksien makuun.

T\u00e4m\u00e4n ajanjakson menestynein intolainen oli Vilho Takkinen, monipuolinen urheilumies, joka voitti yleisurheilussa kaikkiaan 11 TUL:n mestaruutta ja runsaasti muita palkintosijoja, kaksi kulta- ja kaksi hopeamitalia ty\u00f6l\u00e4isolympialaisissa sek\u00e4 kymmeni\u00e4 piirin mestaruuksia, ensimm\u00e4isen 1920-luvun alkupuolella ja viimeisen 1938. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli aktiivisesti mukana kaikessa seuratoiminnassa, sihteerin\u00e4kin jo ennen sotav\u00e4keen menoa. H\u00e4n oli my\u00f6s ensimm\u00e4isi\u00e4 nyrkkeilytuomarikortin hankkineita intolaisia.

Takkinen noteerattiin TUL:n k\u00e4rkikaartiin kuuluvaksi kes\u00e4ll\u00e4 1922, kun h\u00e4n suoritti asevelvollisuuttaan H\u00e4meenlinnassa. Sit\u00e4 ennenkin h\u00e4n oli kilpaillut ja menestynyt hyvin Pohjois-Suomessa pidetyiss\u00e4 kilpailuissa. Vuosien mittaan tulokset vain paranivat, ja kes\u00e4ll\u00e4 1926 h\u00e4nelle kirjattiin kaksi uutta TUL:n Oulun ja Per\u00e4-Pohjolan piirin enn\u00e4tyst\u00e4: 110 metrin aitajuoksussa 16,9 ja kolmiloikassa 13,87. TUL:n sen vuoden tilastossa kolmiloikkatulos riitti toiseen sijaan. Ensimm\u00e4iset TUL:n mestaruutensa h\u00e4n saavutti 1927. Kolmiloikassa voitto heltisi tuloksella 13,70 ja viisiottelussa pistein 369. Takkinen asui tuolloin Helsingiss\u00e4, ja seura oli Helsingin Kullervo, liiton ylivoimaisesti paras yleisurheiluseura tuohon aikaan. Seuraavana vuonna Takkinen voitti edelleen Kullervon paidassa viisiottelun TUL:n mestaruuden, nyt pistein 389.

Kotiseuransa Innon edustajana Takkinen osallistui vuoden 1929 mestaruuskisoihin ja j\u00e4lleen oli tuliaisena kaksi mestaruutta, keih\u00e4\u00e4ss\u00e4 58,20 metrin pituisella heitolla ja viisiottelussa 381 pisteell\u00e4. N\u00e4m\u00e4 olivat ensimm\u00e4iset yleisurheilun TUL:n mestaruudet Innolle ja samalla ensimm\u00e4iset Oulun pohjoispuolelle. Innon historian aivan ensimm\u00e4ist\u00e4 TUL:n mestaria Takkisesta ei kuitenkaan tullut. Sen tittelin ehti napata itselleen edellisen\u00e4 talvena painija V\u00e4in\u00f6 Perttunen. Kolmannen mitalinsa, pronssisen, vuoden 1929 kisoissa Takkinen otti kolmiloikassa tuloksella 13,18.

Vuonna 1930 Takkisen seura ei TUL:n mestaruuskilpailuissa voinut olla Into, koska se oli syksyll\u00e4 1929 erotettu liitosta. Takkinen edusti Oulun Jyry\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n varmisti mahdollisuutensa p\u00e4\u00e4st\u00e4 TUL:n edustajaksi kes\u00e4ll\u00e4 1931 Wieniss\u00e4 pidett\u00e4viin ty\u00f6l\u00e4isolympialaisiin. Takkinen jatkoi kahden mestaruuden tahdilla. Vuoden 1930 mestaruudet merkittiin kolmiloikassa ja keih\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuloksin 13,53 ja 61,10. Wienin ty\u00f6l\u00e4isolympialaisten vuotena 1931 h\u00e4n voitti j\u00e4lleen keih\u00e4\u00e4n ja viisiottelun tuloksin 60,37 ja 373. Nyt seurana oli Karihaaran Tenho kuten my\u00f6s kes\u00e4ll\u00e4 1932, jolloin h\u00e4n voitti viisiottelun. Viimeisen TUL:n mestaruutensa Takkinen saavutti Kemin Vedon edustajana ik\u00e4miesten kolmiottelussa 1938.

Piirin mestaruuksia Takkinen kahmi kymmeni\u00e4. Paras vuosi oli 1929, jolloin h\u00e4n ahkeroi Kemiss\u00e4 pidetyiss\u00e4 pm-kisoissa kahdeksan mestaruutta. Jo vuonna 1924 Oulussa h\u00e4n voitti viisi piirin mestaruutta, pituushypyss\u00e4, kolmiloikassa, seiv\u00e4shypyss\u00e4, keih\u00e4\u00e4nheitossa ja kiekonheitossa, mink\u00e4 lis\u00e4ksi tuli mitalisijoja viel\u00e4 korkeushypyss\u00e4, 60 metrill\u00e4 ja 110 metrin aitajuoksussa. Sama tahti jatkui vuonna 1925. Takkinen voitti pm-kultaa 110 metrin aitajuoksussa, pituushypyss\u00e4, seiv\u00e4shypyss\u00e4 ja kolmiloikassa, hopeaa 100 metrill\u00e4 ja kuulanty\u00f6nn\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 pronssia korkeushypyss\u00e4.

Vuonna 1928 Takkisella olisi ollut mahdollisuus voittaa keih\u00e4\u00e4nheitossa Suomen mestaruus, mutta TUL:n urheilijoilla ei ollut p\u00e4\u00e4sy\u00e4 SM-kisoihin. Mestaruuden voitti Erkki Penttil\u00e4 tuloksella 61,31, kun Takkisen pisin heitto sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 kantoi 63,73. Pituushypyss\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei ollut kaukana kotimaisesta k\u00e4rjest\u00e4. Suomen mestaruuteen riitti 699, ja Takkisen paras leiskautus oli 681. N\u00e4m\u00e4 Takkisen tulokset olivat TUL:n sen vuoden tilastojen k\u00e4rjess\u00e4, samoin kuin kolmiloikkatulos 14,10. Kiekonheitossakin 40,90 riitti kolmanneksi.

Vuonna 1929 Takkinen oli Ty\u00f6v\u00e4en Urheilulehden ker\u00e4\u00e4mien tilastojen mukaan keih\u00e4\u00e4nheiton ykk\u00f6nen koko maailman ty\u00f6l\u00e4isurheilijoiden tilastossa. Tulos 62,68 oli puolitoista metri\u00e4 parempi kuin toiseksi parhaan, Neuvostoliiton Reshetnikovin. Pituushypyn tilastossa Takkinen sijoittui parhaana suomalaisena seitsem\u00e4nneksi tuloksella 680.

Frankfurt am Mainin ty\u00f6l\u00e4isolympialaisten aattovuotena 1924 Takkinen sijoittui TUL:n mestaruuskilpailuissa kymmenottelussa toiseksi. Takkisen sarja oli: 100 m 12,2, pituushyppy 630, kuula 12,25, korkeus 162, 400 m 57,0, 110 m:n aidat 20.3, kiekko 28,40, seiv\u00e4s 320, keih\u00e4s 46,57 ja 1500 m 5.07,9. Ty\u00f6l\u00e4isolympialaisissa, Lauritsalan Ter\u00e4st\u00e4 edustanut R. Muukkonen otti kultaa ja Takkinen hopeaa. Kolmiloikassakin Takkiselle heltisi hopeaa tuloksella 14,04.

Ty\u00f6v\u00e4en Urheilulehdelle Takkinen kommentoi suorituksiaan n\u00e4in: ”Kolmiloikkaus meni yli odotusten. Nurmikolla ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 nilkkojaan, ja jalka kesti hyvin konkkaamisen. Vahinko vain, ett\u00e4 kolmiloikkaus suoritettiin yht\u00e4 aikaa kuin 10-ottelun seiv\u00e4shyppy, joten sain heilua molemmissa paikoissa. Ties sitten, olisiko tulos tullut sen paremmaksi, ellei yhteensattumaa olisi ollut. 10-ottelu meni huonosti. Vain seiv\u00e4shypyss\u00e4 saavutin kohtalaisen tuloksen 328.”

Wienin ty\u00f6l\u00e4isolympialaisiin kes\u00e4ll\u00e4 1931 Takkinen l\u00e4hti kokeneempana ja parempikuntoisena kuin Frankfurtiin. Tuloksetkin olivat sen mukaiset: kaksi ylivoimaisilla tuloksilla voitettua kultamitalia. Vaikka Wienin stadionin suorituspaikat olivat huonossa kunnossa, keih\u00e4s lensi 62,08. Kolmiloikassa Takkisen paras hyppy kantoi 14,29. Takkisen tulos oli parempi kuin seuraavana vuonna Los Angelesin olympialaisissa Suomea edustaneen Onni Rajasaaren, jonka 14,15 riitti 11. sijaan. Takkinen osallistui Wieniss\u00e4 my\u00f6s kuulanty\u00f6nt\u00f6\u00f6n ja sijoittui nelj\u00e4nneksi tuloksella 12,45.

Uransa aikana Takkinen teki useita kilpailumatkoja ulkomaille, mik\u00e4 oli tuohon aikaan viel\u00e4 varsin harvinaista. H\u00e4n k\u00e4vi nelj\u00e4sti Saksassa ja kerran Virossa, It\u00e4vallassa, Latviassa ja Norjassa. Viimeisiksi j\u00e4\u00e4neiss\u00e4 kolmansissa ty\u00f6l\u00e4isolympialaisissa, jotka pidettiin vuonna 1937 Antwerpenissa, h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ollut mukana.

Kemiss\u00e4 ty\u00f6v\u00e4en urheiluseurojen lakkauttaminen tai niiden toiminnan lamaannuttaminen oli j\u00e4tt\u00e4nyt ison aukon, jota piti ryhty\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tammikuussa 1932 pidettiin kokous, jossa perustettiin uusi seura, Kemin Veto. Vilho Takkinen oli yksi seuran perustajaj\u00e4senist\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 tuli my\u00f6s seuran sihteeri. Vilho Takkisen ansiosta Vedon yleisurheilu p\u00e4\u00e4si t\u00e4yteen vauhtiin heti ensimm\u00e4isen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4. Vanha mestari oli pit\u00e4nyt kuntoa yll\u00e4 ja kilpaillut ulkomailla asti my\u00f6s niin\u00e4 30-luvun alkuvuosina, jolloin kemil\u00e4ist\u00e4 TUL:n urheilua ei oikeastaan pit\u00e4nyt olla olemassakaan. Kes\u00e4ll\u00e4 1933 h\u00e4n voitti Oslossa pidetyiss\u00e4 kilpailuissa keih\u00e4\u00e4nheiton tuloksella 57,94 ja kiekonheiton tuloksella 36,75. Loistavasti menestyneen\u00e4 urheilijana h\u00e4n oli innostava esimerkki nuoremmille Vedon toiminnan k\u00e4ynnistyess\u00e4. H\u00e4n harjoitteli ja kilpaili edelleen kahmien vuosittain tukun piirin mestaruuksia. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli aktiivinen seuratoimintaihminen. H\u00e4n oli kulkenut monet kansainv\u00e4liset kilpailut ja tiesi yleisurheilusta ja kilpailujen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 enemm\u00e4n kuin kukaan muu pohjoissuomalainen siihen aikaan.

Viimeisen TUL:n mestaruutensa, joka oli j\u00e4rjestyksess\u00e4 yhdestoista, Vilho Takkinen voitti vuonna 1938 Kauhavalla pidetyiss\u00e4 kilpailuissa. Ik\u00e4miesten 3-ottelussa tuli voitto TUL:n enn\u00e4tystuloksella 220, ja se oli vuosikymmenen paras saavutus Vedon yleisurheilussa. Pari vuotta aikaisemmin Takkinen sai TUL:n kultaisen mestariluokan merkin, jonka oli aikaisemmin saanut vain nelj\u00e4 urheilijaa. Viimeisen kerran Takkinen kilpaili 44-vuotiaana ik\u00e4miessarjassa vuonna 1946.

L\u00c4HDE:<\/em><\/strong>\u00a0Seppo Hursti, Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, Kemin Into 1907\u20132007<\/em><\/p>\n\n\n\n

Raimo Taskinen<\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n

s. 14.12.1939 Kemi
koulutus: kansakoulu
ammatti: varastomies ja vahtimestari
\u00e4iti:\u00a0Lyyli\u00a0s. 1908 siivooja, kuollut 1982
is\u00e4:\u00a0V\u00e4in\u00f6\u00a0s. 1907 kirvesmies\/lastaaja, kuollut 1973<\/p>\n\n\n\n

TUL:n painiseurat<\/strong>
Kemin Into 1950 – edelleen<\/p>\n\n\n\n

Muut seurat ja lajit<\/strong>
Kemin Into 1957-1965 jalkapalloa edustusjoukkueessa<\/p>\n\n\n\n

Urheilun menestykset<\/strong>
Maailman mestaruuskilpailut v, 1965 sarja 57 kg 6. sija
Kansainv\u00e4liset Ty\u00f6v\u00e4en Urheiluliiton mestaruuskilpailut Israelissa v. 1966 sarja 57 kg 1. sija
Pohjoismaiden mestaruuskilpailut v. 1963 2. sija
Pohjoismaiden mestaruuskilpailut v. 1965 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1962 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 2. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1963 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1964 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1965 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1966 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1967 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1968 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 3. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1969 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
Suomen mestaruuskilpailut v. 1970 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 2. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1959 yleinen vapaapaini sarja 52 kg 1. sija sek\u00e4 V TUL:n liittojuhlakilpailut sarja 52 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1960 yleinen vapaapaini sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1961 yleinen vapaapaini sarja 57 kg 2. sija sek\u00e4 yleinen kr.room.paini sarja 52 kg 2. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1962 yleinen vapaapaini sarja 57 kg 2. sija sek\u00e4 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 3. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1963 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 2. sija sek\u00e4 VI TUL:n liittojuhlakilpailut sarja 57 kg 2. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1964 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1965 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1967 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1968 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1969 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija sek\u00e4 VII TUL:n liittojuhlakilpailut sarja 57 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1970 yleinen kr.room.paini sarja 62 kg 1. sija
TUL:n mestaruuskilpailut v. 1971 yleinen kr.room.paini sarja 57 kg 1. sija<\/p>\n\n\n\n

Urheilun luottamustoimet<\/strong>
Kemin Into johtokunnan j\u00e4sen 1971-1972
Kemin Into painijaoston j\u00e4sen 1961-1991
Kemin Into painin seuravalmentaja 1961-1985.
TUL:n Lapin piirin painijaoston j\u00e4sen 1972-1990
TUL:n Lapin piirin painin piirivalmentaja 1972-1986
TUL:n painin oto-p\u00e4\u00e4valmentaja 1972-1980 ja valmennusvaliokunnan j\u00e4sen 1972-1980.<\/p>\n\n\n\n

Muut harrastukset ja luottamustoimet<\/strong>
Kemin kaupungin valtuuston j\u00e4sen 1973-1976
Kemin kaupungin valtuuston varaj\u00e4sen 1969-1972.<\/p>\n\n\n\n

Ansiomerkit<\/strong>
Sanomalehti Kansan Tahdon mitali TUL:n Pohjois-Suomen parhaalle urheilijalla v. 1963.
Kemin kaupungin mitalit parhaalle urheilijalle v. 1964
TUL:n mestarimerkki nro 355 v. 1967
Kemin Innon 60-vuotis juhlapaketti v. 1967
Kemin Innon kultainen ansiomerkki .v 1987
Suomen Liikuntakulttuurin ja Urheilun hopeinen ansioristi v. 1989.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Reima Virtanen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n

”Hopeanyrkki”<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1959 ilmestyi Kemin Innon painiharjoituksiin ujo ja arkaileva poikanen. Koulukiusaamiset ja isompien poikien pieks\u00e4miset saivat herk\u00e4sti itkev\u00e4n ja suuttuvan pojan hakeutumaan Innon painiharjoituksiin. Kemin nyrkkeilev\u00e4t Ruonalat olivat kuitenkin pojalle sukua ja kun pojan eno, Mauri Ruonala, tuli kerran katsomaan pojan harjoituksia, sanoi t\u00e4m\u00e4: ”Nyt sin\u00e4 Reima olet v\u00e4\u00e4r\u00e4n lajin parissa. Tule vain tuonne alakertaan.”. H\u00e4n meni nyrkkeilyharjoituksiin ja niin paini j\u00e4i. Innon valmentajana h\u00e4\u00e4r\u00e4si tuolloinkin Taisto Tuominen, joka huomasi heti pojassa olevan ainesta nyrkkeilij\u00e4ksi ja ”mestarismieheksi”.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen mitalinsa h\u00e4n nyrkkeili 12 vuoden 7 kuukauden ja 11 p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4. Se oli TUL:n Lapin piirin mestaruus, joka tietenkin innosti poikaa entist\u00e4 enemm\u00e4n. TUL:n mestaruuden Reima voitti sitten vuosina 1968 ja-71. Suomenmestaruudenhan voitti ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1969 ja sitten vuosina 1971 ja-72. H\u00e4n voitti kaksi kertaa Pohjoismaiden mestaruuden ja toi kaksi kertaa pronssia Euroopan mestaruuskilpailuista vuosina 1969 ja 1971.<\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen palveli asevelvollisena urheilukomppaniassa, jossa oli silloin 15 muuta nyrkkeilij\u00e4\u00e4. Siell\u00e4 h\u00e4n oli Martti Lehtev\u00e4n ohjauksessa. Armeijan aikanaan h\u00e4n voitti kaikki ottelemansa 15 ottelua, mm. silloinen Viron mestari poistui h\u00e4vinneen\u00e4 keh\u00e4st\u00e4, samoin Tshekkoslovakian mestari, sek\u00e4 Suomen mestari Yrj\u00f6 Siki\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Siviiliin p\u00e4\u00e4sty\u00e4 harjoitukset kovenivat, sill\u00e4 miehell\u00e4 oli kova halu p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kykyns\u00e4 ja ehk\u00e4 my\u00f6s saamaan ammatin nyrkkeilyst\u00e4. Virtaselle hommattiin ty\u00f6paikka Kemin kaupungin sementtivalimossa. Reima sairastui, sill\u00e4 niveliin iski paha tulehdus. Kortisonihoidolla nivelet saatiin kuitenkin kuntoon. Vuosi oli kuitenkin kulunut sairastellessa ja ehk\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n aikaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien 1968 ja -72 v\u00e4lisen\u00e4 aikana h\u00e4n edusti Suomea 7 maaottelussa ja toi niist\u00e4 5 voittoa, tasapeliin p\u00e4\u00e4ttyi yksi otteluja yhdess\u00e4 tuli tappio. H\u00e4nest\u00e4 tuli vuonna 1970 kemil\u00e4isen ravintolan vahtimestari. Iltaisin suoritettu ty\u00f6 esti luonnollisesti normaalin harjoittelun toisten kanssa. Niinp\u00e4 Taisto Tuomisen kanssa tehty yhteisty\u00f6 katkesi, vaikka yhteytt\u00e4 pidettiinkin. Aamup\u00e4ivisin suoritettuja harjoituksia ohjasi ja valvoi Antero Ylikokkare. Usein h\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen saattoi pukea verryttelypuvun p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja juosta 12 kilometrin matkan asunnolleen Kemin maalaiskunnan Laurilaan.<\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen nimettiin Suomen edustajaksi M\u00fcnchenin olympialaisiin 75-kiloisten sarjaan. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa ei helppoa sarjaa olekaan. Jokaisella ottelijalla on t\u00e4ht\u00e4in korkeimmalle korokkeelle -kultamitaliin. Niin my\u00f6s sarjassa 75 kiloa, jossa Reima Virtasen ottelut p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen – Titus Simba Tansania 3-2,  <\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen – Witold Stachurski Puola keskeytys 3. er\u00e4ss\u00e4, <\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen – Prince Amartcy Chana 3-2, <\/p>\n\n\n\n

Vjatsheslav Lemeshcv – Reima Virtanen ko. l er\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lemeshevin armoton ly\u00f6ntivoima oli voittamaton este Reima Virtaselle ja se teki kullan tavoittelijasta ”hopeanyrkin”.Tuo Lemeshevin ly\u00f6nti merkitsi loppua Reima Virtasen kunniakkaalle nyrkkeilij\u00e4n uralle. Ei niin, etteik\u00f6 mies olisi viel\u00e4 ik\u00e4ns\u00e4 puolesta voinut otella ja kilpailla. H\u00e4nell\u00e4 olisi viel\u00e4 muutamia vuosia ollut aikaa nyrkkeill\u00e4 aivan huipputasolla, sill\u00e4 olihan h\u00e4n vasta 25-vuotias. Urheilu-uran loputtua oli vuorossa railakas el\u00e4m\u00e4nvaihe. Viimeiset yli kymmenen vuotta h\u00e4n on el\u00e4nyt niin, ett\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntapansa kelpaa esimerkiksi niin tavallisille kansalaisille kuin urheilijoillekin.<\/p>\n\n\n\n

Urheilu-uransa aikana Reima Virtanen otteli kaikkiaan 200 ottelua, joista kansainv\u00e4lisi\u00e4 noin 30. Parhaimmillaan Reima Virtanen oli teknillinen nyrkkeilij\u00e4, jonka sopeutumista keh\u00e4\u00e4n on usein ihmetelty. H\u00e4n pystyi voittamaan monet ottelut keskenkuntoisenakin.<\/p>\n\n\n\n

Sanotaan, ett\u00e4 Reimalla oli ruudikas vasensuora, mutta vasurina h\u00e4n yll\u00e4tti vastustajansa juuri kovalla oikean k\u00e4den ly\u00f6nnill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli mahtava ase juuri toista vasuria vastaan. Se yll\u00e4tti heid\u00e4t poikkeuksetta. Liek\u00f6 tuohon oikean k\u00e4den kehittymiseen ”syyp\u00e4\u00e4” se opettaja, joka pakotti vasenk\u00e4tisen, itkua tuhertavan, pojan kirjoittamaan oikealla k\u00e4dell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Reima Virtanen osoitti keh\u00e4ss\u00e4 herrasmiehen otteita. Jos h\u00e4n huomasi hallitsevansa keh\u00e4tapahtumia, ei h\u00e4n halunnut rusikoida vastustajaansa tarpeettomasti. Gentleman-Nyrkkeilij\u00e4t ry my\u00f6nsi h\u00e4nelle vuosina 1971 ja -72 Fair-Play patsaan, joka annetaan maaottelussa ja mestaruuskilpailuissa rehdist\u00e4 nyrkkeilyst\u00e4. Suomen parhaana nyrkkeilij\u00e4n\u00e4 h\u00e4net palkittiin vuosina 1969, 1971 ja 1972.<\/p>\n\n\n\n

TUL:n parhaana urheilijana h\u00e4net palkittiin vuosina 1971 ja 1972. Viimeksi mainittuna vuonna h\u00e4net arvosteltiin Suomen kahdeksanneksi parhaaksi urheilijaksi. Lapin l\u00e4\u00e4nin parhaana urheilijana h\u00e4net palkittiin vuonna 1969.<\/p>\n\n\n\n

Kemin kaupunginteatteri esitti vuonna 1990 Reima Viitasen el\u00e4m\u00e4nvaiheista kirjoitetun n\u00e4ytelm\u00e4n ”Hopeanyrkki”. K\u00e4sikirjoitus oli Juha-Pekka Hotisen ja ohjaus Olli Saariahon.<\/p>\n\n\n\n

Nykyisin Reima Virtanen harrastaa keilailua vapaa-aikanaan.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Onni Heiskala Vuoden 1940 paras Kemin Vedon urheilija oli Onni Heiskala, joka paini Kotkassa TUL:n mestaruuden sarjassa 79 kg. Se oli Heiskalan pitk\u00e4n uran ensimm\u00e4inen mestaruusmitali. Onni Heiskala voitti painissa nelj\u00e4 TUL:n mestaruutta, kaksi tuli Kemin Vedon edustajana ja kaksi Helsingin Tarmon v\u00e4reiss\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4n saavutti parikymment\u00e4 vuotta jatkuneella painiurallaan useita muita mitalisijoja TUL:n mestaruuskilpailuissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"wide-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-57","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/57","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=57"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/57\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":69,"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/57\/revisions\/69"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tul.fi\/lappi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=57"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}