TULkoot hyvä, ainakin parempi vuosi

05.01.2024

Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry täyttää sataviisi vuotta. TUL on yksi vanhimmista järjestöistä kasvatuksen, liikunnan ja urheilun saralla. Sen mahtivuodet ovat takana sen toimiessa keskusjärjestöasemassa yli sadan hengen työllistäjänä ja satojen tuhansien ihmisten liikuttajana. TUL:ssa ja sen seuroissa urheilijat tarjoilivat leipää ja sirkushuveja Suomalaiselle penkkiurheilijalle. Lukuisia arvokisamitaleja vuosien varrella saavuttaneet urheilijat kelpaisivat kaikille, kunhan vain menestystä tuli. Kabineteissa laskettiin tarkkaan minkä liiton seuran edustaja toi mitalin Suomeen. Aika ajoin nousee keskusteluun huippu-urheilun asema Suomessa ja siihen tehdyt panostukset/mitalimäärät. On muisteltu innolla ”painimaaotteluita” ja ”nyrkkeilymaaotteluita” liittojen välillä. Kilpailu oli kovaa ja menestys sen mukaista. On ollut jopa kaipuuta ”vanhaan hyvään aikaan”, jolloin kahden keskusjärjestön malli tuotti huippu-urheilijoita. Suomi oli urheilun huippumaa.

Nyt eletään vuotta 2024. On perjantai, viides päivä tammikuuta. Toimistossani on kylmä (plussalla kuitenkin) , pihalla kylmempi -32 astetta. Ilmapumpun kenno viestittää vikakoodia, mutta uhmaan rohkeasti arktisia olosuhteita. Kaikki on kuitenkin hyvin suhteellista. Minulla on katto päänpäällä, vaatteet yllä, vatsa täynnä ja voin poistua lämpimämpään halutessani, toisin kuin Ukrainassa. Taustalla soi Ismo Alanko ”Vanhalla” cd-levy. Kyllä vain vanhan liiton mies kuuntelee vinyylejä ja cd-levyjä. Joskus on vaikeaa sopeutua muutokseen. Vuosien aikana olen huomannut, että muutos on aina uusi mahdollisuus. Yksi asia kuitenkin vaivaa tai aika monikin…

Lasten ja nuorten pahoinvointi, mielenterveystyön haasteet, kiusaaminen ja jaksaminen koulussa, töissä ja arjessa ovat aiheuttaneet yli sukupolvisia haasteita. Päihteiden käyttö, huumausaineiden helppo saatavuus ja vanhempien sinisilmäisyys ovat arkipäivää maakuntien keskuksissa, isommissa kaupungeissa ja pienissä kylissä. ”Tuottakaa pettymyksiä lapsillenne” lausui joku viisas hiljattain. Ymmärrän pointin täysin. Kirjoitin aikoinani uusavuttomuudesta lopputyöni Seinäjoen Sosiaalialan oppilaitoksessa vuonna 1994. Silloin oli näkyvissä jo laillistettu heiteille jättö, ylempalttinen paapominen ja sitten tulikin laman lapset jälkeläisineen. Sanotaan, että on helppoa olla jälkiviisas. V..ut, ei ole. Nuorena idealistina tuli paljon pohdittua asioita. Nyt vaan kysyn, että eikö ihmiskunta opi koskaan omista virheistään.

TV on kuin WC, ei tarvi kuin nappia painaa ja paska lentää aina. Lause on Pelle Miljoonan ”Pelko ja Viha” levyltä. Levy on täynnä ajatonta asiaa, kuten Pellen sanoitukset yleensäkin. Sota on lähempänä kuin koskaan minun sukupolveni aikana, ei tarvi kuin nappia painaa…Venäjän brutaali hyökkäyssota, Gazan puhdistus ja monet muut piiloon jäävät kriisit. Ei ihme että alkaa ahdistaa.

Arvoisa seuratoimija, meidän tulee tuottaa pettymyksiä ja onnistumisia niin vanhemmille kuin lapsille. Meidän tulee antaa lapselle mahdollisuus hävitä turvallisesti, nauttia voitosta täysin rinnoin, opettaa kunnioittamaan läheistä ja vastustajaa. Me olemme isossa roolissa haurauden nuorten eheyttämisessä, pudokkaiden pelastamisessa ja erityisesti kasvattamisessa. Toivoisin, että alkaisimme puhua uudelleen liikuntakasvatuksesta. Liikunta- ja urheiluseurat ovat monille lapsille ja nuorille merkittäviä kasvattajia, tien näyttäjiä elämän polulla kohti aikuisuutta.

Juhlavuoden avaussanat ovat vähän melankoliset. Mielestäni tämä on paikka, jossa voi yleisen huolensa ilmaista. Omalla toiminnallamme voimme yhdessä antaa mahdollisuuksia sosioekonomisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vakaumuksesta tai ihonväristä riippumatta. Yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa, polarisaatio jakaa ihmisiä yhä kauemmas toisistaan. Taloudellinen ahdinko on arkipäivää yhä suuremmaksi kasvavalle joukolle. Olkoot meidän lähtökohta TUL:n Pohjanmaan piirissä mahdollistaminen ja mahdollisuuksien luominen siellä missä meitä tarvitaan.

Tottakai juhlavuoden ensimmäiseen kirjoituksessa tulee myös muistella omia liittojuhlavuosien tunnelmia. Ensimmäiset muistikuvat osuvat Tampereelle vuoteen 1984. Pate Mustajärven ”esiintyminen”, maalaiset bussissa, Vellun nyrkkeilymatsit, leirikylä ja sukkulaviesti. Ensimmäinen mahdollisuuteni vuonna 1979 yhdistyneen TUL:n liittojuhla Helsingissä. Sikotauti yllätti kuitenkin lähtöaamuna lähtijän. Kymmenen vuotta myöhemmin suoritin varusmiespalvelusta Vaasan rannikkopatteristossa. Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta asemani alikersanttina tai AUK oppilaana oli korvaamaton Suomen puolustusvoimille. TULTurkku oli 1994 oli se ”eka oikea liittojuhla” meikäläiselle. Lähes kaksituhatta leiriläistä Sauvossa. Olin alue/piirivastaavana, yhteydet hoidettiin ratiopuhelimilla tai ketä hoiti? Mieleen tulee radiosta tuttu rääväsuu ja LETE hahmot puiden välissä. Ai niin liittojuhlamarssille kokoonnuimme vääräl puolel jokkee. Kolmas Helsingin reissu natusan rasvoineen olikin ihan pop -juttu. Isojen poikien kanssa pelasimme futista ja sählyä, sekä leireilimme. 2004 suuntasimme haitaribussin kohti Oulua. Se hajosi, yllätys. Sielläkin oli haasteita marssin kanssa. Taksilla ehdittiin just ennen stadionille saapumista oman porukan mukaan. Seuraavaa liittojuhlaa Tampereella olinkin toteuttamassa yhdessä muun henkilökunnan mukana. Leirin järjestäminen meidän huipputiimin kanssa oli työlistalla. Täällä mä ehdin kulkueeseen Halisko -tiimin kanssa ihan etunokassa. Taisin lausua leirintäalueen päätössaunassa kuolemattomat sanat, että kyllähän tällaiset bakkanaalit täytyy Seinäjoella järjestää. Kuinka ollakkaan seuraavia liittojuhlia vuonna 2014 juhlittiin Seinäjoella. Ne olivat mun mielestäni viimeiset oikiat ja tottakai niin ristuksen komiat juhlat ku vaan voi olla. Ei muuten marssittu silloinkaan, sillä taivaskanavien isompi Herra päätti järjestää ylipääsemättömän kovat myrskyn, jotta turvallisuuspäällikön kanssa päädyttiin kulkue peruuttamaan. Viikollakin vähän puhalsi, kun edelleen on yksi teltta kateissa myrskyn jäljiltä. Meillä oli kyllä kivat bileet Areenassa ja vähän muuallakin. Sata vuotta mittariin Helsingissä. Kunnes jälleen taas 26.1.2024 TUL täyttää 105 vuotta. Tapahtumia on luvassa ympäri vuoden ajan. Olen taas sen ääneen lausunut – On mulla unelma, vapaa maailma…katsotaan mitä rauhaa ja rakkautta teemalla saadaan aikaiseksi.

Liikunnallisin, rauhaa rakastavin askelmerkein

Jarkko Tenkula
Toiminnanjohtaja
TUL:n Pohjanmaan piiri ry