Kuinka Suomi liikkuu tulevaisuudessa?
25.10.2023
Liikkumattomuuden kriisi haastaa yhteiskuntamme toimintakykyä nyt ja tulevaisuudessa. Laskentatavasta riippuen puhutaan vähintään kolmen miljardin euron kustannuksista vuositasolla. UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden ja paikallaaanolon kustannukset koostuvat esimerkiksi sairauspoissaoloista, terveyspalveluiden käyttökustannuksista sekä työkyvyttömyyseläkkeistä. Samaan aikaan myös aikuisväestön toimintakyky uhkaa heikentyä entisestään. Liikkumisen edistämiseksi tarvitaan useita ja samanaikaisia koko väestöä ja erityisesti vähän liikkuviin henkilöihin kohdentuvia, ja pitkään jatkuvia toimenpiteitä.
”Aikuisväestöstä puhuttaessa tulee huomioida kohderyhmän moninaisuus. Syyt liikkumattomuuden taustalla voivat olla erittäin vaihtelevat: toisella kyse on ruuhkavuosien aiheuttamasta kiireestä ja toisella taustalla voivat vaikuttaa aikaisemmat negatiiviset kokemukset liikunnan ja urheilun saralla. Työnkuvat ja arki ovat muuttuneet fyysisesti passiivisemmiksi, minkä vuoksi yleinen fyysinen aktiivisuus jää kokonaisuudessaan vähäiseksi. Paikallaanolon vähentämistä ja liikunnan lisäämistä tulee siis lähestyä monelta eri näkökannalta”, toteaa TUL:n aikuisliikunnan vastaava Johanna Nekkonen.
Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry järjestää yhteistyössä JAMKin kanssa Kuinka Suomi Liikkuu tulevaisuudessa? -seminaarin marraskuussa, torstaina 2.11. Jyväskylässä. Seminaarissa pureudutaan erityisesti aikuisväestön liikkumattomuuteen ja liikkumattomuuden taklaamiseen eri alojen asiantuntijoiden johdolla. Seminaari on suunnattu koko liikuntayhteisölle ammattilaisista opiskelijoihin sekä urheiluseuroista yrityksiin.
”Tavoitteenamme on koota yhteen erilaisia toimijoita keskustelemaan ja verkostoitumaan aiheen tiimoilta. Me emme voi tarjota valmista ratkaisua tai yhtä toimivaa käytäntöä, mutta voimme olla mukana herättämässä ajatuksia ja uusia ideoita”, Nekkonen toteaa.
Miten aikuisväestön liikkumista voidaan edistää?
Liikkumattomuuden kriisin ratkaisemiseksi ei tarvita tulevaisuuden kauhukuvien maalaamista tai vallitsevan asiantilan kauhistelua. Tarvitaan ratkaisukeskeistä otetta sekä luoviakin ratkaisuja.
Esimerkiksi Liikkuva aikuinen -ohjelma kannustaa tekemään pieniä liikkumista tukevia valintoja pitkin päivää. Sen sijaan, että omaan arkeen ohjelmoidaan heti useita treenikertoja tai sitoudutaan lajiuskollisesti vain tiettyyn liikuntaan, koostuu arkiaktiivisuuden lisääminen pienistä palasista osana kokonaisuutta. Vuosien saatossa on jo ehditty todeta, ettei liikuntavalistuksella ole vaikutusta. Mitä siis ovat ne keinot, joilla voimme tukea aikuisväestön liikkumista ja arkiaktiivisuuden lisäämistä?
Marraskuun alussa järjestettävässä seminaarissa käydään ratkaisukeskeisellä otteella läpi muun muassa niin sanotun neljännen sektorin mahdollisuuksia ja rajoitteita liikunnan kentällä, arjen tapakulttuurin muutoksen tarpeellisuutta kriisin kokonaisvaltaisessa ratkaisemisessa sekä erilaisten yhteistyömallien mahdollisuuksia liikunnallisuuden edistämiseksi.
Poikkihallinnollisella yhteistyöllä jatkuvuutta ja tukea yksilölle
Liikkumattomuuden kriisiä ei ratkaista yksin. Yksi ratkaisun avaimista on yhteistyön laajentaminen.
TUL on kehittänyt yhteistyössä Diabetesliiton ja Vantaan kaupungin kanssa mallia, jossa kehitetään poikkihallinnollisesti elintapaohjausta yksilön terveellisempien elintapojen ja elintapamuutoksen tukemiseksi. Suunniteltu malli on luotu erityisesti toiminnan jatkuvuuden kehittämiseen.
”Case Vantaa on loistava esimerkki siitä, että liikkumattomuuden haastetta lähdetään purkamaan matalalla kynnyksellä. Viime aikoina on yhteiskunnallisessa keskustelussa on pohdittu kriisiä laajempana kokonaisuutena: me lähdemme purkamaan ongelmia yksilötasolta käsin”, toteaa TUL:n pääsihteeri Riku Tapio.
Toimintamallin tavoitteena on vahvistaa jo kunnissa ja hyvinvointialueilla käytössä olevan elintapaohjauksen vaikuttavuutta. Siinä, missä nykyisessä systeemissä yksilön saama elintapaohjaus päättyy verraten varhaisessa vaiheessa, takaa poikkihallinnollinen yhteistyö elintapaohjauksen jatkuvuuden yhteistyössä kunnan ja kolmannen sektorin kanssa.
”Toimintamalli lähtee liikkeelle yksilöstä ja hänen tarpeistaan. Haluamme vahvistaa olemassa olevaa elintapaohjausta ja taata hyvien käytäntöjen vakiintumisen yksilön elämässä. Tukiverkoston ulkopuolelle ei saa päätyä liian aikaisin”, summaa Tapio.