Pakkasjuhlatunnelmissa sydäntalven iltapäivänä

29.01.2025

Teksti: Paula Kaunismäki
Kuvat: Esko Lerssi

Puistokulma Hiekkaharjussa tarjosi jälleen kerran mahdollisuuden viettää iltapäivän yhdessä muiden TUL:n seniorien kanssa eri puolilta pääkaupunkiseutua. Tapahtuma oli vuoden 2025 Pakkasjuhla näin sydäntalven aikaan ilman pakkasia. Viikkoa ennen ilmoittautuneita oli harmittavan vähän, jopa niin, että tilaisuuden perumista mietittiin. Vaan mietittiin ja päätettiin, että ei peruta, sillä Raikkaan seniorit olivat varanneet tilat, tilanneet tarjottavat ja hoitaneet arpavoitot, kuten yhdessä sovittiin. Ja jäsenille oli ilmoitettu tapahtumasta vuoden vaihteen jäsenkirjeessä. Lopussa kaikki hyvin, koska tilaisuuteen saapui 41 senioria, joka täytti Puistokulman alasalin.

Päivän ohjelma syntyi kuin itsestään, sillä Jaakko Vastamäki kysyi Leo Silolahtea laulamaan, Harri Rinne kysyi Hanna Jokelaa lausumaan ja Henna Mäntyoja kysyi tyttöjään Anna ja Kaisa Pudasta soittamaan. Ritva Kima lausui tervetulosanat ja esitteli paikalla olevat TUL Uudenmaan piirin seniorijaoston jäsenet. Ja sitten hän ehdotti, että kaikki esittelisivät itsensä muutamalla sanalla, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan. Näin alkoi iloinen esittelykierros ja esittelyn aikana selvisi se vuosilukujen tietous, että moni tilaisuudessa mukana olija oli ollut oman seuransa toiminnassa mukana jopa 50-luvulta alkaen.

Sen jälkeen Leo soitti ja lauloi Tapio Rautavaaraan musiikkia. Joukossa oli muutama laulu, joita ei ole levytetty. Hän esitti tietenkin niin usein kuultua ja toivottua ”Päivänsäde ja Menninkäinen” -laulua. Esityksensä hän päätti Kulkuri ja joutsen -lauluun, jossa laulun sanoin kerrotaan, että ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen”.

Riku Ahola kertoi TUL:n toiminnasta ja tulevista tapahtumista, juotiin kahvit ja Ville Hautakangas kertoi lisää TUL:n toiminnasta. Hanna lausui runoja ja osoitti, että seniorikin voi käyttää sujuvasti nykytekniikkaa lukemalla puhelimestaan Pentti Saaritsan suomentaman ”Miten voin kyllin kiittää elämää. . .” Anna ja Kaisa olivat ensimmäistä kertaa esiintymässä yhdessä. He soittavat aina jotain erilaista, joka ei ole jokapäiväistä tuttua kuunneltavaa. Heidän viimeinen kappaleensa oli ”Raharinki”, perinnemusiikkia, joka viihdytti ja pilke jäi silmäkulmaan. Pertti Harinen oli leiponut saaristolaisleipiä ja taatelikakkuja, jotka menivät kaupaksi. Vielä muutama sana tulevasta ja kaikessa siinä oli unohtua arpajaiset, mutta ei sentään kiitos-sanat esiintyjille, osallistujille eikä järjestäjille.