Vieraskynä: Urheilun suuri murros – kuinka käy vapaaehtoisen seuratoiminnan?

27.02.2025

Valkoisella taustalla kuva Birgitta Kervisestä seki teksti Emerita ihmettelee, Birgitta Kervinen. Kuvan alalaidassa kaksi koristeviivaa, joista toinen on tummansininen ja toinen vaaleansininen.

Katselin vuoden 2025 Tieteen päivien yhteydessä käytyä keskustelua ”Huippu-urheilun globaalit muutokset ja Suomi”. Keskustelusta jäi monta varoitusvaloa päälle ja kysymyksiä vaille vastauksia. 

Kehityksen kyltin alla, hiljaa hiipien, kopioituvat kansainvälisen urheiluliikkeenkin trendit Suomeen. Huippu-urheilun suuntaa määrittävät raha, viihde, fanit, some ja sen eri alustat algoritmeineen. Ohjausvoimana on markkinatalous, urheilua ympäröivät innovaatiot sekä businesskielen hallitsevat persoonat. Kehityksen nimissä hylätään perinteet ja arvot. Vaarasta varoitti muutama vuosi takaperin, vielä hetken olympialiikettä johtava Thomas Bach sanoen: ”Urheiluliikettä ei pidä luovuttaa businekselle.” Vaan kuinka on käynyt rahan vallan kasvaessa ja määrittäessä suunnan? On ohitettu arvot, moraali ja etiikka. 

On tärkeää käydä liikuntapoliittista keskustelua ja kysyä esimerkiksi seuraavaa. Mihin on vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuva urheiluliikkeemme menossa? Millaiset arvot ohjaavat toimintaa ja mikä merkitys annetaan arvopohjaiselle seuratyölle? Määrittääkö työmme arvon konsultit vai osaavat urheilun ja kansalaistoiminnan merkityksen ymmärtävät toimijat? Riittääkö meille vapaaehtoisille muutama jaettu stipendi ja tukiraha sekä juhlapuheissa ylistäminen, jotta innostumme antamaan tarvittaessa työpanoksemme markkinoille?

Pariisin olympiakisojen jälkeen mitalittomuus on saanut Suomessa ylettömän huomion. Yllättäen eletäänkin huippu-urheilun genressä, vasta oltiin huolissaan kansalaisten huonosta kunnosta. Jotain liikahti, mutta kenen arvoilla edetään? Edetäänkö olympialiikkeen kuplassa ja sen ehdoilla vai onko kansallisella työllä suurempi itseisarvo?

Urheiluseuroissamme on tehty työtä lähes 170 vuotta, pääasiallisesti aatepohjaisesti ja vapaaehtoisesti. Se on ollut merkityksellistä Hangosta Nuorgamiin. Urheiluseura on yksi väylä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja rakentaa kansakunnan tahtotilaa. Sen avulla on lisätty ja tuettu paikallista yhteisöllisyyttä. Seurojen merkitystä demokratiakehitykseen aatesuuntia yhdistävänä tekijänä ei pidä väheksyä. Parhaimmillaan se edistää sukupuolten tasa-arvoa, antaa mahdollisuuden jokaiselle kuulua joukkoon taustoista ja ihonväristä riippumatta, toivottaen tervetulleeksi. 

Kasvattajaseurani Leppävaaran Sisu juhli vuonna 2023 satavuotista toimintaansa. Sello-salissa kohtasivat vanhat ja uudet jäsenet, ystävät, kannattajat ja tukijat. Juhlanvuoden kunniaksi julkaistiin kirja ”100 vuotta Sisua”. Kirjassa kuvataan urheilusaavutusten ohella yhteiskunnallisia murroksia ja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet seuratoimintaan. Edelleen Sisussa yleisurheillaan, voimistellaan, kuntoillaan, suunnistetaan, pelataan petankkia ja shakkia sekä järjestetään urheilutapahtumia ja -juhlia. Toinen kotiseurani on 123-vuotias Helsingin Jyry, monilajiseura sekin. Jyryssä toimitaan aktiivisesti kuudessa lajissa ja jäsenmäärä on kasvanut merkittävästi. 

Sisusta ja Jyrystä on kasvanut suomalaiseen urheiluun huippu-urheilijoita ja urheilujohtajia, mutta ennen kaikkea aktiivisia seuratoimijoita. Kummankin seurani toimintaa ohjaa jäsenten arvopohjainen vapaaehtoistyö. Tiedän kuinka vahvan jäljen sitoutuminen yhteiseksi hyväksi jättää. Uskoani tukevat vuosikymmenten omakohtaiset kokemukset. Arvokkaasta, merkityksellisestä ja tärkeästä ei hevillä luovu. Urheiluliikettämme ei tule luovuttaa viihdebussinekselle ja markkinavoimille.

Sydämessäni läikähti kuunnellessani Mustafe Muusea, Urheilugaalassa 2025 palkittua upeaa esikuvaa. Olen entistä vakuuttuneempi liikuntakasvatuksen ja seuratyön merkityksestä. Hänkin on kasvanut urheiluseurassaI still have a dream!


Birgitta Kervinen 

Kirjoittaja on Suomen Urheilujohtajasenioreiden puheenjohtaja. Hän on valmistunut voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta ”Jumpalta”. Kervinen on ENGSOn kunniapuheenjohtaja, saanut Kansainvälisen olympiakomitean maailmanpalkinnon ja on TUL:n Helmimerkin kantaja. Teksti on julkaistu alunperin Liikuntatieteellisen Seuran Liikunta ja Tiede -lehden numerossa 1/25. Voit tutustua lehteen tarkemmin LTS:n verkkosivuilla (linkki sivustoon).