Pakkasta ilmassa?
25.02.2020
Paikalle tulla tupsahti 48 henkilöä. Ja ihan siksi, että luvassa oli mukava iltapäivä mielenkiintoisen ohjelman ja kahvittelun merkeissä. Matkantekoa ei haitannut pakkanen, vaan poutainen ja aurinkoinen sää.
Meitä innokkaimpia tuli paikalle reilusti yli tunnin ennen muita, koska valmistelimme tilaisuutta. Asettelimme arpavoitot esille, valmistauduimme myymään lipukkeita ja alkuviritimme datatykin. Siinä ohessa muu juhlaväki saapui hiljalleen paikalle. Todisteena iloinen puheen sorina, sillä kuulumisia vaihdettiin ja halattiin.
Liisa ja Jukka myivät sisääntulon luona kahvilipukkeita. Jaska järjesti datatykin valmiiksi tilaisuuden juhlapuhujalle, TUL:n puheenjohtaja Lasse Mikkelssonille. Toiminnanjohtaja Marjo Lehtinen oli myös vieraanamme. Ritva ja minä myimme arpoja ja minä kaupittelin myös kyniä, joissa oli TUL:n teksti. Puistokulman henkilökunta huolehti tarjoilupöydästä.
Veteraanijaoston puheenjohtaja Ritva Kima toivotti meidät kaikki tervetulleiksi todeten iloisesti, että meitä oli mukavanlaisesti paikalla.
Juhlapuhujamme Lasse Mikkelsson kertoi hieman omasta TUL- että urheilutaustastaan. Aiemmin hän työskenteli Liikuntakeskus Pajulahdessa toimitusjohtajana. Lasse Mikkelsson sanoi luottavansa TUL:iin. Tulevaisuudelta hän toivoo liiton ja jäsenseurojen tarjoavan tasavertaisia liikunta- ja urheilumahdollisuuksia sekä myös liikunnallisempaa suuntausta kunto- että kilpaurheilussa. Hän kertoi TUL:n tulevasta strategiasta, jota käsiteltiin TUL-juhlan yhteydessä pidetyssä kokouksessa 24.1.2020. Esityksen edetessä keskusteltiin vilkkaasti e-urheilusta. Jopa niin, että Ritva keskeytti, sillä oli kahvin aika.
Kahvin jälkeen Tikkurilan eläkeläiset Matti ja Aarne esittivät pari sketsiä. Rauhallisesti rupatellen, urheilu mielessä. Vaan sitä ei aina muista mitä on tullut tehtyä, kun on ollut kaverien kanssa liikenteessä.
Jaska piti meille 12 kysymyksen tietokilpailun, urheilun, luonnon ja kulttuurin saralta. Aika vaikeita kysymyksiä, sillä kukaan ei saanut 12 oikein. Ritvalla ja Eskolla oli 11 oikein. Tasapelin jatkeena lisäkysymyksetkään eivät ratkaisseet tulosta.
Hanna Jokela osaa sanan taidon. Hän luki pieniä pätkiä kirjailija Claes Andersson puheesta Vihdin kirjaston 20-vuotisjuhlassa. Kirjaston synnyn aikaan kirjailija oli ollut kulttuuriministeri. Toiseksi Hanna luki Veikko Huovisen Puukansan tarinaa: Puut eivät puhu. Ja jos puhuvatkin, niin hiljaa. Metsällä on kuitenkin äänensä.
Jos tila täyttyi aluksi nopeasti ja huomaamatta, niin se tyhjenikin nopeasti. Iloista puheensorinaa jatkui rappusille, pääovella vilkutettiin. Monet kiittivät järjestävää puolta. Hymyilevin katsein me liikunnalliset järjestävän puolen veteraanit poistuimme todeten, että oli ollut mukava iltapäivä.
Hennalta tuli iltaviesti, että kun hän seuraavan kerran käy lääkärissä ja tämä kysyy häneltä liikunnasta, niin Henna sanoo olevansa e-urheilija, koska pelaa tietokoneella pasianssia. Ja Harri saattoi ylpeillä, kun heillä oli Varistossa ollut aamulla -0,5 astetta pakkasta, mutta vain hetken.
Teksti: Paula Kaunismäki