In memoriam Vilho Nummila 30.3.1934–29.5.2018

17.08.2018

Vilho Nummilan yhteiskunnallinen vaikuttaminen alkoi vapaaehtoistyönä urheiluseura Piikkiön Kehityksessä voimakkaasti hänen tultuaan valituksi seuran puheenjohtajaksi vuonna 1960. Tarmokas työ monien urheilulajien vetäjänä tai taustavaikuttajana niin koripallossa, lentopallossa, painonnostossa, hiihdossa, suunnistuksessa kuin etenkin yleisurheilussa takasi seuran näkyvyyden TUL:n Varsinais-Suomen parhaimpana seurana 1960- ja 70–luvuilla. Yleisurheilussa ”Villen” tähtihetki oli TUL:n yleisurheilussa kilpaillun kiertopalkinnon Kansan Uutisten viestin voitto 1972, jolloin kymmenen vuotta kilpailtavana ollut pysti jäi Kehityksen haltuun.

Villen usko seuran talkoolaisten voimaan sai aikaan Kehityksen kerhotalon rakentamisen aloittamisen. Kerhotalo valmistui suunnitellusti ja mahdollistaa tänäänkin monet seuran urheilutoiminnot. Korvenmäkeen kaikkien kuntalaisten avulla tehty kuntorata oli pääosin myös Villen ansiota.

Vilho Nummila toimi TUL:n Varsinais-Suomen piiritoimikunnassa lähes 20 vuotta, useissa piirin jaostoissa ja myös TUL:n liittoneuvostossa ja yleisurheilujaostossa yhteensä 20 vuoden ajan. Vilho oli myös TUL:n yleisurheilujoukkueiden matkanjohtajana ja yleisurheilutuomarin ominaisuudessa mm. yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä vuonna 1983. Vuodet Turun ja Porin läänin urheilulautakunnassa toivat Vilholle tärkeää tietoa urheilupaikkarakentamisesta, mistä lienee ollut hyötyä kerhotalon avustuksien haussa silloisesta Opetusministeriöstä.

Vilho Nummilan poliittinen ura alkoi 1960-luvulla Piikkiön valtuustossa sosialidemokraatteja edustaen. Politiikassakin Vilho oli voimakastahtoinen, innostunut ja omat mielipiteensä voimakkaasti julkituova henkilö, mikä lienee lopulta johtanut hänet perustamaan oman valtuustoryhmän 1980-luvun puolivälissä. Tässä ominaisuudessa hän toimi aina kuntaliitokseen vuoteen 2009 asti.

Vilho toimi itseään säästämättä oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta kaikessa, mihin ryhtyi. Jääräpäisyys sai aikaan konflikteja, joissa toinen osapuoli tunsi jääneensä useinkin häviäjäksi. Allekirjoittanutkin sai usean kerran ”pyyhkeitä” toiminnasta. Toisaalta ilman Villen esimerkkiä seuratoimijasta tuskin oma toimintani olisi rakentunut nykyiseen muotoonsa.

Mentoriani muistaen,
Pirjo Ailanto
Piikkiön Kehityksen puheenjohtaja 1985–2016, TUL:n liittohallituksen jäsen,
TUL VS piirin puheenjohtaja