Kaimo Koposen muistokirjoitus: Isähahmo jätti vahvan jälkensä painiin
22.09.2020
Pitkäaikainen painivalmentaja Kaimo Lennart ”Kami” Koponen syntyi 19.10.1933 Nilsiässä ja kuoli 25.7.2020 Vantaalla. Hän oli kuollessaan 86-vuotias.
Kami oli rauhallinen ja vaatimaton, mutta samaan aikaan määrätietoinen ja itsepäinen. Hän paneutui elämänsä ykkösasiaan, painiin, täydellä sydämellä ja sydämellisyydellä ja käytti paljon aikaansa ja osaamistaan nuorten painijoiden valmentamiseen ja tukemiseen.
Kamin opeilla Ylä-Tikkurilan Kipinä nousi yhdeksi Suomen parhaimmista painiseuroista. Muistan, miten lähes joka viikonloppu suuntasimme painikilpailuihin, parhaimpina kaksiin. Luotimme Kamiin ja ainoa kysymyksemme oli, minne päin lähdemme. Kami oli valanut meihin sellaisen innostuksen, että olimme valmiita valloittamaan painimaailman. Kesäisin emme pitäneet kesälomia. Kami sai meidät ymmärtämään, että silloin kun muut huilaavat ja ovat tauolla, meillä on mahdollisuus mennä ohi. Kun ensimmäisenä kesänä painiseuramme nimelle naurettiin painileirillä, Kami vakuutti, että pian on toisin. Se oli totta. Meillä oli aivan uskomaton nousu, jollaista ei koko Suomen painimaailma varmasti tunne. Menimme alle viidessä vuodessa jopa koko Etelä-Pohjanmaan painiseurojen ohi poikapainissa. Näin kävi pian myös miesten puolella, sillä voitimme painin seurajoukkueiden Suomen mestaruudenkin parina vuonna peräkkäin.
Kami kirjoitti lehtijuttuja paikallislehteen poikiensa menestyksestä. Luimme niitä suurella ylpeydellä, ja ne innostivat meitä entistä suurempaan treenipanostukseen matolla. Kami olikin paljon enemmän kuin vain valmentaja. Meille painipojille hän oli kuin isä. Hän ansaitsi täyden kunnioituksen monella tavalla, myös puutteineen.
Kamin treenimetodit olivat monipuoliset. Muistan hyvin köysikiipeilytreenit ja Svedbergin punttiohjelmat sekä tiistai-illan äärimmäisen kovan kuntojumpan. Mikään tekniikkkataituri Kami itse ei varsinaisesti matolla ollut. Mutta hän ymmärsi sen itsekin ja pyysi silloista TUL:n painin päävalmentajaa Sauli Heinosta auttamaan seuraamme alkuun painitekniikoissa ja valmennustaidoissa. Vanhat painilegendat kävivät Kamin kutsumana kertomassa meille muistoja ja jännittäviä painijuttuja.
Kamin valmentajamotto oli selvä ja yksinkertainen: painimaan oppii painimalla. Kami piti huolen, että niin tehtiin. Kymmenet nyt jo keski-ikäistyneet painijat ovat velkaa suuren kunnioituksen elämäntyönsä meidän seuramme eteen tehneelle, ikuisesti rakkaalle paini-isällemme Kaimo Kami Koposelle.
Urheilu-urallaan Kami voitti painin SM-pronssia vuonna 1960 63 kilon sarjassa. Hänen johdollaan Ylä-Tikkurilan Kipinä voitti SM-kultaa joukkuekilpailuissa vuosina 1984 ja 1985 sekä hopeaa vuonna 1986. Hän työskenteli TUK:n Helsingin piirin piirisihteerinä, markkinointipäällikkönä ja järjestöpäällikkö sekä TUL:n järjestöpäällikkönä ja painin, judon, karaten, painonnosto ja jalkapallon lajipäällikkönä. Hän valmensi YTK:n lisäksi muun muassa Helsingin Tarmossa ja toimi painivalmentajana TUK:ssa ja SA:n urheilukomppaniassa.
Hänellä toimi lukuisissa luottamustehtävissä eri seuroissa, yhdistyksissä ja jaostoissa. Hänet valittiin Suomen Painiliiton vuoden valmentajaksi 1986. Hänelle myönnettiin Suomen Liikunnan ja urheilun ansioristi vuonna 1986 sekä Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi ja Suomen Liikunnan ja urheilun kultainen ansioristi vuonna 1994.
Teksti: Terho Kettunen
