Kovan työn olympiadi
20.08.2018
Käytännössä vaikeuden lisääminen tarkoitti välinevaikeuden moninkertaistamista jokaiseen neljään välineeseen. Riskiheittojen määrä olisi nostettava kolmesta viiteen, ja temppujen (apparatus difficulty / Mastery) määrä parista kolmesta vähintään kymmeneen. Koska ohjelman pituus ei muuttunut, täytyi lisätä myös tempoa, jotta kaikki kaksitoista uutta elementtiä mahtuisivat puolentoista minuutin sarjaan. Rion säännöillä pyrittiin kolmeen 8 sekunnin tanssiaskelsarjaan, nyt Tokion säännöillä tanssisarjoja tehtäisiin vain yksi ja säästyisi aikaa välinetempuille.
Maallikkokin ymmärtää, että jos jokaisella välineellä täytyy opetella kaksitoista uutta temppua (neljällä välineellä uusia temppuja siis yhteensä 48), on harjoiteltava valtavasti, ja joka kerta intensiivisesti, ajatus täysillä mukana ja erittäin hyvin. Harjoitusmääräni nousivat vuonna 2017 huippuunsa. Viikkotunteja rankimmilla viikoilla kertyi jopa 40. Suorastaan kevyt oli 25 tunnin viikko. Uusia temppuja opeteltiin ja lisäiltiin ohjelmiin jo kisakauden aikana joka viikko.
Olympiadin ensimmäinen vuosi oli pakko vetää riskeeraamalla kisamenestystä, jotta vaikeustaso saatiin nostettua vaaditulle kansainvälisen huipun tasolle vuoteen 2018 mennessä. MM-kisoissa tuli epäonnistuminen, mutta maailman cupien muutamat väläytykset hyvistä pisteistä antoivat uskoa tulevaa. Kova työ tuntui joka paikassa!
Syksyllä kisakauden ja pitkän kolmen viikon loman jälkeen pääsimme keräämään vuoden aikana tehdyn työn hedelmiä. Uusia temppuja todella oli vaaditut 12 per ohjelma. Osassa välineistä oli varastossa jopa toinen mokoma, jos jotkin temput eivät vakiintuisikaan. Kilpailuohjelmassa ei saisi olla lottoarvonnan makua, vaan kaikkien kisoissa esitettävien temppujen täytyisi olla stabiileja, ja onnistua ohjelmissa korkealla prosentilla. Puhdas suoritus on oltava harjoituksessa perustasoa, ei harvinainen huippuonnistuminen.
Heti harjoituskauden alussa syksyllä matkustin harjoittelemaan ensi kertaa Venäjälle Pietariin. Olympiaharjoituskeskus Zhemchuzhinan loisto-olosuhteissa sain hyvää valmennusta olympiavalmentaja Elena Holodovalta. Hän laati minulle uudet koreografiat keila- ja vanneohjelmiin. Lisäksi hän konsultoi suomalaisen koreografi Antton Laineen tekemiä pallo- ja nauhaohjelmia. Venäjällä todella tiedetään, mitä ohjelmien pitää sisältää, jotta pisteitä tulee. Onhan heillä tämän hetken maailman parhaat yksilöt, Dina ja Arina Averina.
Holodovan ohjelmat tuntuivat ensi alkuun sulalta hulluudelta. Temppuja oli yksi toisensa perään, eikä ajatukselle ja kropalle jäänyt yhtään lepotaukoa puolitoistaminuuttisen ohjelman aikana. Minun ja valmentajani Titta Heikkilän (ja kaikkien Ikurissa harjoitteluani seuraavien) yllätykseksi ohjelmat alkoivat kulkea ennätysajassa. Jo muutaman viikon harjoittelun jälkeen sain puristettua puhtaita puolikkaita! Koko kisakauden kestänyt rankka 30-40 viikkotunnin harjoittelu oli nostanut kuntoani reilusti, ja jaksoin nyt harjoitella kirkkain aivoin harjoituksen alusta loppuun.
Kevätkauden 2018 kansainvälinen kisamenestykseni oli urani paras. Moskovan Grand Prix helmikuun puolessa välissä yllätti itseni ja koko valmennustiimini. Voimistelin neliottelussa pallo- ja nauhaohjelmani ilman isoja virheitä, ja pääsin molemmilla helposti finaaliin. Finaalissa nauhalla tuli nappisuoritus ja sijoituin maailman huippujen joukossa neljänneksi! Kevään kisakauden päättäneessä Portimaon World Challenge Cupissa pääsin ensi kertaa sarjan finaaliin, keilalla ja nauhalla. Onnistunut keilasuoritus palkittiin kaikkien yllätykseksi neljännellä sijalla!
On sanottava, että kun uskoo omaan tekemiseensä ja tekee paljon hyvää työtä, unelmat käyvät todeksi. Finaalipaikka isoissa kisoissa on ollut tähän mennessä unelmani ja olen päässyt lähellekin, mutta nyt tasoni on finaalitasolla. Se tuntuu hyvältä ja on mukavaa ja motivoivaa jatkaa harjoittelua kohti kauden pääkilpailuja.
Tavoitteiden ja unelmien eteen on heittäydyttävä. Vaikka usko olisi loppua, ja tekisi mieli vain jäädä vielä harjoittelemaan lisää, on parasta ottaa härkää sarvista, ja lähteä pokkana kilpailemaan ja tekemään omaa hyvää suoritustaan. Kun asettaa itsensä koviin paikkoihin jo harjoituksissa, pää kestää ja oppii kestämään paineita myös kilpailuissa.
Teksti:
Jouki Tikkanen
Kuvat:
Ville Levijärvi
Artikkeli on julkaistu myös Rekolan Raikas ry:n seuralehdessä Liikuntaa suurella sydämellä 2018.
