Muistokirjoitus: Arto Jaakkima

24.03.2025

Helmikuussa tullilaisen urheiluväen saavutti suruviesti. Arto ”Artsi” Jaakkima menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana Piikkiössä 11.2. Viimeisen leposijansa hän sai sukuhaudassa Hämeenlinnassa.

Artsi syntyi Hämeenlinnassa 21.3.1944 Lempi ja Niilo Jaakkiman aikuisikään saakka eläneiden viiden lapsen keskimmäisenä ja ainoana miespuolisena. Muutamaa vuotta Artoa vanhempi veli oli kuollut ennen kouluikää. Isän kuoltua varhain Arto joutui ottamaan suuren vastuun perheestä. 

Urheiluseuratoimintaan Hämeenlinnan Kisaan Artsi tuli mukaan jo 1960-luvulla ensin nuorisojaostoon ja sitten yleisurheilujaostoon. Toiminnan miehenä Artsi oli aktiivisesti mukana lukuisten leirien, retkien, kilpailujen ja illanviettojen järjestäjänä. Yleisurheilun tuomarikouluttajana hän toimi koko piirin alueella, valmensi nuoria ja toimi kilpailujen johtajana ja ylituomarina. Nuorten joukosta nousikin monia piirin ja TUL:n mestareita. Myöhemmin valmennettavia löytyi myös muista TUL:n seuroista. Tähtihetkensä valmentajana Artsi koki vuonna 1988 Hämeenlinnassa järjestetyissä Kalevan Kisoissa, kun hänen valmennettavansa Leppävaaran Sisun Veli-Pekka Kokkonen voitti korkeushypyn Suomen mestaruuden. Paljolti Arton ansiota on myös Hämeenlinnan Kisan kuuluminen 1970-luvun lopulta 1980-luvulle yleisurheilun valioseurojen joukkoon.

Artsi toimi TUL:n yleisurheilun hyppyryhmässä 1980-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun asti, kunnes urheilun rakenneuudistus lakkautti TUL:n lajitoiminnan. Hyppyryhmän toiminta oli intensiivistä kotimaan ja ulkomaan leireillä ja etenkin korkeushyppääjät kisailivat hyvässä hengessä toisiaan vastaan. Veli-Pekka Kokkosen Suomen mestaruus innosti hyppääjiä entisestään ja muutamana vuonna järjestettiin omat Hyppy-kisat Pajulahdessa ja Tampereen Pirkkahallissa. Arton ideoima hyppyryhmän hyppynäytös Liittojuhlamarssilla 1989 oli taatusti ennenkuulumaton auton vetämää hyppypatjaa myöten.

Voi hyvällä syyllä sanoa, että hänen mottonsa oli ”Mikään ei ole mahdotonta”. Tässä muutama esimerkki: monivuotinen Kisan varainhankinnan muoto oli 70-luvulla paperikeräys, jota Arto ideoi ja toteutti yhdessä seuran nuorison kanssa. Kodin lähistöltä löytyi lato, jonka Arto ladon omistajalta puhui kerättävän paperin varastointipaikaksi ennen kuin paperit lastattiin junaan vietäväksi keräyskeskukseen. Papereita kerättiin paitsi yleisillä keräyksillä kaupunkialueelta myös mm. eri taloyhtiöiden kanssa tehdyillä sopimuksilla.

Toinen seuratoimintaan liittyvä iso asia oli oman auton hankinta Kisalle. Jostain Artsi löysi halvan, punaisen pakettiauton, jonka hän remontoi yhdeksän hengen menopeliksi. Se helpotti siihen aikaan huomattavasti eri lajien kilpailumatkoja. Mutta ei aina, sillä useammin kuin kerran matkan varrelta tuli soitto, auto sammui, tulisitko hinaamaan. Ja Artsi lähti vaikka keskellä yötä. 

Piikkiön Kehitys sai korvaamattoman seuratyöntekijän Artsista 90-luvulla. Hän otti vastuuta seuran kerhotalon korjauksista sekä yleisurheilijoiden valmennuksesta. Seura omisti tuolloin kioskin, jonka luukkukioskitoiminta muutettiin yhdessä yössä 1997 Veikkauksen vaatimaksi sisäkioskiksi Artsin suunnitelmien mukaan. Kuntorata kerhotalon vieressä vihittiin käyttöön ensimmäisillä SVUL:n ja TUL:n piirin maastojuoksumestaruuskilpailuilla Arton toimiessa kilpailujen johtajana kuten myös samana keväänä järjestetyissä TUL:n maastojuoksumestaruuskilpailuissa.

Kehityksen liikuntapaikkarakentaminen jatkui Arton ottaessa vastuuta. Piikkiön huonon kenttätilanteen innoittamana Arto suunnitteli pienoisurheilukentän kerhotalon viereen. Valtava määrä talkootunteja mm. sillanpurun muodossa tehtiin, jotta kentän pohja saatiin valmiiksi. Vihkiäiskilpailut pidettiin kesäkuussa 2003. Vihkijänä toimi tohtori Pertti Arajärvi, joka pääsi juoksemaan unelmiensa kilpailun yhdessä Ossi Karttusen, Hannu Mykrän ja Kari Louramon kanssa. Seuraavana vuonna valmistui seuran hallinnoimana Linnavuoren reitistö, johon Arto suunnitteli ja teki mm. laavun. Yleisurheilun valmennus- ja ohjaustoiminta ja kerhotalosta huolehtiminen jatkui hänen sairastumiseensa asti.

Artolle on myönnetty TUL:n kultainen ansiomerkki ja Piikkiön Kehityksen kultainen ansiomerkki.

Seuratoiminnan lisäksi Arto hoiti putkiasentajana työnsä niin Hämeenlinnassa kuin Piikkiössäkin. Omien sanojensa mukaan hän ”ei koskaan lopettanut työtä, ennen kuin vesi saatiin asuntoon”. Piikkiöön muutettuaan hän remontoi Kellarimäessä sijaitsevan omakotitalon perheelleen. Vanhin tytär Heidi kulki isänsä mukana seuratoiminnassa Hämeenlinnassa kuten myös nuorempi Susanna Piikkiössä. Arto oli aina valmis auttamaan apua pyydettäessä. Oli sitten pyynnön tekijä omasta lähipiiristä tai kauempaakin.

Artoa jäivät lähiomaisten, erityisesti vaimon Pirjo Ailannon ja tyttärien Heidi Jaakkiman ja Susanna Ailannon lisäksi kaipaamaan suuri joukko seuraväkeä niin Hämeenlinnan Kisassa kuin Piikkiön Kehityksessä sekä eri puolilla Suomea. 

Teksti:

Irja Appelroth seura- ja liittotoveri Hämeenlinnan Kisasta

Pirjo Ailanto seura- ja liittotoveri ja vaimo Piikkiön Kehityksestä