Talvinen luonto sopii vaelluksille – Lapuan Ponnistus Fröötilan majalla

28.01.2022

Ryhmä vaeltajia kaupungin lumikengät jalassa kävivät Fröötilän majalla ja samalla tekivät uran tulevaa otsalamppuvaellusta varten. Talvella vaeltaminen on upea kokemus kylmässä, raikkaassa ilmassa, upeassa luonnossa ja hiljaisuudessa, jollaista ei löydy kesällä. Lumikenkävaellus on hieno kokemus, kertoi seuran puheenjohtaja Ari Tuurinmäki.

Viime sunnuntaina 19 säätä pelkäämätöntä luontoliikkujaa valloittivat Fröötilän reitin otsalamppu otsalla. Pimeä ja luminen metsä tarjosi ikimuistoisen kokemuksen pimestä ja talvisesta luonnosta, tiivisti vaellus- ja retkeilyjaostosta Markku Vaara. Fröötilän majalla kuulimme ”Rexi” Takamaan tekemän runon otsalamppuvaelluksestamme ja entiset naapurukset Heikki Prinkkilä ja Kari Kujanpää muistelivat, että olivat edellisen kerran olleet yhdessä Fröötilän majalla 60 vuotta sitten kaksitoistavuotiaina Ritamäen koulun oppilaina.

– Liikunnanopettajamme Ossi Rinta-Jaskarin johdolla osa luokkamme pojista osallistui Fröötilän laturetkelle vuonna 1962. Ossi oli ostanut maatalouskaupasta kilosuklaata, josta hän puukolla veisteli ja jakoi meille oppilaille matkalla, jotta jaksaisimme hiihtää matkan, muisteli Heikki Prinkkilä.

Heikin kotona oli tallessa tämän laturetken kunniakirja, josta sai tarkistettua, että miehet muistivat tapahtuman vuoden oikein. 

– Muistan kuinka paluumatkalla Fröötilästä Voitilan järven kohdalla Ossi jakoi viimeiset suklaapalat ja sanoi, että tässä on nyt viimeiset voitelut ja nyt näillä pitää jaksaa Ritamäen koululle saakka, naurahti Kari Kujanpää.

Pimeävaelluksesta innostuneet suunnittelivat jo otsalamppuhiihtoa Fröötilään sekä perinteistä Fröötilän laturetkeä, joka on ollut muutaman vuoden tauolla. Nämä on tarkoitus järjestää tulevana viikonloppuna 29.1. Kansallisena hiihtopäivänä.

Reijo Takamaan runo – Ponteva Ponnistus

Ritisee, nitisee, narskuu ja natisee
Samoilevalla, saappaiden alla,
hyytävä hyhmä, vihlova viima
hengitys huurtuva, poskia polttava

Otsalla opastaa, pimeän pelastus
ketjuna kulkeva, valaistu vaellus,
hiljainen hyrinä, puheitten porina
salojen soittajat, Voitilan voittajat

Silmiä siristää, korvissa kipristää,
nenä on nokkona, kalsana kokkona
varpaita vavistaa, reisiä ravistaa
kylmästä kankea, kairojen kulkija

Virstapa vielä, Fröötilän tiellä
kohtapa kajastaa, valoa majasta
kotoisa kynttilä, takassa tulia
Ponteva Ponnistus, oivasti onnistu

Teksti: Ari Tuurinmäki