TUL:n veteraanien petankkimestaruuskilpailut Kuopiossa

11.06.2021

Vuoden 2021 Veteraanipäivät peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Sen lisäksi viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti petankkipelaajat saivat odottaa vahvistusta siitä, että järjestetäänkö Petankkimestaruuskilpailut Kuopiossa. Koronatilanne helpottui ja kisat pystyttiin järjestämään.

TUL Savon piiri ry ja Savo-Karjalan Petanque-seura Kanuunat ry vastasivat vuoden 2021 petankkimestaruuskilpailujen järjestelyistä. Tilaisuuden avasivat piirin toiminnanjohtaja Johanna Nekkonen ja Kanuunat ry:n puheenjohtaja Timo Hyttinen. TUL:n petankin lajivastaava Kalevi Viskari toivotti pelaajat tervetulleiksi kilpailuihin.

Petankki on erittäin sosiaalinen, yhteisöllinen peli ja se opettaa keskittymistä. Petankki sopii kaikille sukupuoleen tai ikään katsomatta. Petankkipelaajat ovat innokkaita, harrastukselleen omistautuneita. Tämän kaiken todisti se, että miesveteraanien trippeliin (VT), jossa sarjassa myös naisilla oli mahdollisuus pelata, ilmoittautui mukaan 27 joukkuetta. Naisveteraanien duppeliin (VND) osallistui 14 joukkuetta.

Petankkikisat järjestettiin Jynkän koulun kentällä, jonne oli helppo tulla Kylpylähotelli Rauhalahdesta. Matkaa oli autolla noin 2 km ja kaiken aikaa vain käännyttiin vasemmalle tultaessa hotellilta pelikentälle. Ja paluumatkalla hotellille käännyttiin vain oikealle. Jos vuosi sitten pelikenttä Lappeenrannassa oli ollut sorakivinen, niin Jynkän koulun kenttä oli pelien alussa tasainen kivituhkakenttä. Pelien edetessä siihen tuli kuoppia, pinta pehmeni ja tuli erikokoisia möykkyjä. Se teki pelaamisesta haastavamman. Tosin, jos on hyvä pelaaja, hän osaa lukea kenttää ja pelaa sen mukaisesti. Miesten 14 kenttää olivat vieri vieressä, joten pelitilanne näytti kaiken aikaa värikkäältä, liikkuvalta ja kuuluvalta katsojan silmissä. Naisten 7 kenttää olivat myös vieri vieressä kentän toisessa päässä. Naisten pelialueelta ei kuulunut niin voimakkaita kommentteja kuin miesten kentältä. Snadin ja kuulan läheisyyttä verrattaessa vastustajan kuulaan mitattiin hyvin usein. Toiset pelit etenivät nopeasti, jos toinen osapuoli sai monta pistettä kerralla. Toisilla kentillä pisteitä tuli vain yksi kerrallaan, jolloin 13 pisteen raja vaati monta aloituspäätä.

Kilpailut alkoivat tiistaina 8.6. klo 13 ja harjoittelemaan pääsi jo klo 12. Peluuttaja Timo Hyttinen kertoi säännöt ja ilmoitti joukkueet, jotka pelasivat vuorollaan keskenään. Voittaja ilmoitti aina pelin tuloksen peluuttajalle. Tiistaina kaikki pelasivat neljä peliä. Keskiviikkona pelattiin cup:na 4:ssä eri lohkossa tiistain sijoitusten perusteella. Pelien jälkeen olivat sijoitukset selvillä.

Duppelin voittivat Pirkko Haikonen ja Hanna Jokela (LeSi1) ja trippelin voittivat Jouni Heinonen, Raimo Lilja ja Merja Salonranta (Korson Kaiku). Molemmat seurat ovat TUL Suur-Helsingin Piirin jäsenseuroja.

Perinteistä kenttäkahvilaa ei ollut, koska sitä ei tässä epävarmassa koronatilanteessa pystytty järjestämään. Vesi- ja ensiapupiste olivat järjestetty. Onneksi haavereita ei sattunut. Ei ollut edes pyörtymisiä, vaikka päivät olivat helteisen kuumat. Monilla oli omat eväät mukana ja lähellä oli SALE, jossa käytiin pelien tauoilla täydentämässä ruokavarastoja. Ne, jotka asuivat Kylpylähotelli Rauhalahdessa, nauttivat tiistaina illallisen Jätkänkämpällä, jossa oli nyt pitkästä aikaa myös iltaohjelmaa. Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja runsas, ettei nälkä ennen puoltapäivää päässyt yllättämään.

Suomen kesä oli kauneimmillaan pelipäivien aikana. Kentän reunoilla oli eri seurojen jäseniä aina pelien tauoilla keskustelemassa ja syömässä eväitä. Myös muiden seurojen jäsenten kanssa keskustelu oli vilkasta, sillä vuosien saatossa monista on tullut hyviä tuttuja toisilleen. Myöskään uusia kasvoja ei sivuutettu, vaan kaikkien kanssa keskusteltiin. Mukana oli myös vaimoja, joiden miehet käyvät miesporukalla usein pelaamassa. Kuopio oli kohteena niin houkutteleva, että eräskin rouva oli lähtenyt miehensä mukana ja tuli uteliaana pelikentälle. Hänelle tämä oli ensimmäinen kerta ja siksikin hän oli erittäin kiinnostunut petankista. Kysymyksiinsä hän sai vastauksia eräältä lepovuorossa olevalta pelaajalta. Puhetta riitti myös pelaajien kanssa pelin tiimellyksestä huolimatta. Vastaukset palkittiin seuraavana aamuna aamiaisella, sillä jälleen yhdet uudet kasvot olivat tulleet tutuiksi. Katsojia ei varsinaisesti ollut, mutta ryhmä pikkupoikia sattui pyöräilemään paikalle. He nousivat kentän korkealle laidalle ja katselivat pelejä todeten, että pelaamassa on ikäihmisiä, jotka ovat kuulemma tulleet eri puolilta Suomea.

Viimeisen päivän aamuun voisi kiteyttää tunnelman kolmella sanalla: raikas, odottava ja jännittävä. Edessä oli loppupelit ja kotiinlähtö. Jokainen pelaaja oli asettanut itselleen tavoitteen. Toiset saavuttivat sen, toiset yllättyivät onnistumisestaan ja toiset pettyivät. Jos kirjanpidossa voitto lisää taseen osoittamaan oman pääoman määrää, niin varmasti pelissä onnistuminen lisää oman arvon tunnetta ja tietoisuutta siitä, että tehty työ ei ole mennyt hukkaan. Ja jos epäonnistui tällä kertaa, voi luvata itselleen uuden mahdollisuuden. Tosin, tärkeintähän ei ole voitto, vaan osallistuminen.

Kilpailuiden tulokset löytyvät täältä.

Teksti: Paula Kaunismäki
Kuva: Johanna Nekkonen
Muut kuvat: Johanna Nekkonen, Harri Rinne