Kannanotto: Koronapandemian vaikutus lasten ja nuorten liikkumisen eriarvoistumiseen huolestuttaa

26.03.2021

TUL on erityisen huolissaan koronavirusrajoitteiden vaikutuksesta lasten ja nuorten liikkumiseen ja sen eriarvoistumiseen.  

Koronaviruspandemia ja sen hillitsemiseksi asetetut rajoitteet ovat vaikuttaneet niin lajiliittojen kuin seurojenkin harrastustoiminnan pyörittämiseen. Pandemia on valitettavasti tuonut mukanaan myös merkittävän suuren drop out -aallon lasten harrastamiseen koko Suomessa.  

Olympiakomitean helmikuun 2021 lopulla antaman varovaisen arvion mukaan jopa 25 000 yli 12-vuotiasta lasta on kadonnut isoimmista lajeista, ja sulkutilojen jatkuessa määrä voi jopa kaksinkertaistua. Seuroissa harrastaville lapsille ja nuorille harrastuksen keskeytyminen voi tarkoittaa putoamista tyhjän päälle, kun järjestettyä liikuntaa ei olekaan tarjolla.  

Rajoitustoimet, niin tarpeellisia kuin ne pandemian rajoittamiseksi ovatkin, koettelevat ihmisiä eriarvoisesti. Koronapandemian kaltaiset kriisit vaikuttavat eniten yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa oleviin. Ne tuovat näkyviin olemassa olevaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä tuottavat uusia eriarvoisuuden muotoja. Esimerkiksi kunnalliset liikuntatilat, ovat olleet suurelta osin suljettuna, ja yksityiset tilat ovat olleet vaihtelevasti auki. 

Lasten ja nuorten liikuntamahdollisuudet riippuvat suuresti perheen taloudellisesta tilanteesta ja voimavaroista. Koronapandemian on arvioitu vievän työpaikkoja etenkin pienituloisilta ja epävarmoissa työsuhteissa olevilta ja nämä vaikutukset kasautuvat yleensä samoihin kotitalouksiin. Taloudellisen epävarmuuden lisäksi muun perhetaustan vaikutus lasten liikkumiseen kasvaa entisestään, kun ohjatut harrastukset ovat tauolla ja lasten ja nuorten riippuvuus perheen tuesta ja voimavaroista lisääntyy. Perheiden eriarvoisuus heijastuu näin lasten ja nuorten liikkumiseen. Koronapandemia onkin entisestään lisännyt nuorten liikunnan polarisoitumista eli nuorten jakautumista aktiivisiin liikkujiin ja vain vähän liikkuviin. 

Suomen lapsista ja nuorista vain kolmasosa liikkuu suositusten mukaan riittävästi, ja säännöllisen harrastamisen jäädessä tauolle on liikunnan määrä vaarassa vähentyä entisestään. Toimintarajoitteisista nuorista vain neljäsosa liikkuu suositusten mukaan riittävästi, ja Valtion liikuntaneuvoston raportin mukaan koronapandemian aikana erityisesti toimintarajoitteisten nuorten liikkuminen on vähentynyt muita nuoria enemmän. 

Lapsena opitut liikuntatottumukset ovat perusta läpi elämän kantavalle aktiiviselle elämäntavalle, ja vähäinen liikkuminen on merkittävä rasite kansanterveydelle.  Vuoden 2018 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus korostaa seuratoiminnan roolin olevan vahva lasten ja nuorten liikkumisessa: tutkimuksen mukaan kaikista lapsista ja nuorista yli puolet liikkui vähintään kerran viikossa urheiluseuran järjestämissä tapahtumissa. Liikunnan terveysvaikutusten lisäksi harrastaminen tarjoaa lapsille ja nuorille sosiaalista yhdessäoloa, oppimisen kokemuksia, liikunnan iloa sekä mahdollisuuden toimia osana yhteisöä. Joillekin lapsille harrastuskaverit ovat ainoa vapaa-ajan sosiaalinen kontakti. 

Meidän ja koko yhteiskunnan tehtävä on pitää huoltaa siitä, että kaikilla on mahdollisuus kokea liikunnan iloa myös vaikeina aikoina. Siksi haluamme ottaa kantaa tähän tärkeään asiaan ja osaltamme herättää keskustelua aiheesta. Yhdenvertainen mahdollisuus liikkumiseen on turvattava erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille. 

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan lasten ja nuorten liikunnassa koronavirustartuntojen, -altistumisten ja karanteenitoimenpiteiden määrä on ollut aikuisten liikuntaa pienempi, ja jatkotartuntojen määrä matalampi. Lisäksi tulee huomioida lasten ja nuorten aikuisia pienempi rooli tartuntaketjuissa sekä tyypillisesti lievempi taudinkuva. Tämän takia rajoitustoimissa on varmistettava paitsi toimien oikeasuhtaisuus, myös lapsen edun toteutuminen. 

Päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa. Rajoitusten vaikutuksia lasten ja nuorten liikkumiseen tulee tarkastella huomioiden mahdolliset eriarvoistavat tekijät, kuten esimerkiksi perheen sosioekonominen asema sekä toimintarajoitteiden vaikutus. 

Resurssien jakamisessa ja toimenpiteiden valitsemisessa tulee huomioida tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen: yhteiskunnan voimavaroja on ohjattava niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret on asetettava etusijalle ja eriarvoistumiskehitys pysäytettävä. 

Lisätietoja antaa:

Harry Seidler
harry.seidler@tikkurila.com
050 311 1339