Vieraskynä: Liikettä ilman tasa-arvoa? Anti-gender ja tasa-arvon haasteet urheilussa

16.12.2024

Ihmisiä hyppäämässä ilmaan ja antamassa toisilleen ylävitoset. Lisäksi teksti Hållbar Idrottsförening, Vastuullinen urheiluseura.

Kuka saa pelata, ja millä ehdoilla?

Liikunnan, urheilun ja kilpailun tulisi juhlistaa reilua peliä, yhteishenkeä ja toisten kunnioittamista, mutta nyt näiden periaatteiden noudattaminen on noussut kiivaiden keskustelujen keskiöön. Transurheilijoiden osallistuminen, naisten oikeudet ja biologian rooli ovat muuttuneet poliittisiksi lyömävälineiksi, joilla pyritään muovaamaan urheilumaailmaa. Anti-gender-liikehdintä – sukupuolten tasa-arvoa, tyttöjen ja naisten oikeuksia sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustava liike – on ujuttautunut myös urheilun maailmaan. Mitä tämä tarkoittaa urheilijoille, lajien arvoille ja yhteiskunnalle laajemmin?

Anti-gender-termi voi ymmärrettävästi kuulostaa vieraalta ja hämmentävältä, koska käsite pohjaa akateemiseen kirjallisuuteen. Yksinkertaisesti anti-gender-termillä tarkoitetaan kansainvälistä liikehdintää ja aatteellista suuntausta, jossa eri tahot aktiivisesti vastustavat sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Erityisesti naisten, tyttöjen ja sateenkaari-ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden oikeuksia on kyseenalaistettu maailmanlaajuisesti, ja esimerkiksi oikeutta aborttiin on alettu kummastella ja vastustaa. Anti-gender-liikehdintää voi myös luonnehtia tasa-arvon takapakiksi, sillä jo saavutettuja yhdenvertaisuutta edistäviä (laki)muutoksia halutaan peruuttaa. (NJKL 2022).

Miten tämä anti-gender-liikehdintä sitten näkyy urheilun piirissä, vai näkyykö se? Tämä on mielenkiintoinen kysymys, josta haluamme keskustella yhdessä myös teidän urheilun parissa työskentelevien kanssa. Tiedämme, että anti-gender-liikehdintä on monimutkainen ilmiö, jonka toimintaa on välillä vaikea tunnistaa. Voisikin sanoa, että anti-gender on kuin saippua, josta on vaikea saada hyvää otetta, ja juuri tästä syystä liikehdinnän muodoista on vaikea saada tarkkaa selvyyttä urheilussakaan. 

Urheilu ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan on altis kulttuurin ja yhteiskunnan asenteille ja muutoksille. Anti-gender-liikehdintä on urheilun parissa näkyvintä transurheilijoihin kohdistuvien kieltojen, sääntöjen ja ryöpytyksen muodossa. Tämän vuoden Pariisin Olympialaisten yksi suurimmista puheenaiheista oli 25-vuotiaan nyrkkeilijän, Imane Khelifin, sukupuoli. Cis-naisnyrkkeilijä ja olympiavoittaja Khelif joutui vihamielisen kiusaamisen ja uutisoinnin kohteeksi hänen sukupuoltaan koskevien valheellisten väittämien vuoksi, joiden mukaan hän olisi trans- tai intersukupuolinen. 

Kansainvälinen olympiakomitea otti poikkeuksellisesti kantaa tilanteeseen Khelifin saaman vihapuheen takia ja ilmoitti, että aiemmin tehtyjä sukupuolitestejä ei tulla enää tekemään. KOK:n mukaan ”yksinkertaista ratkaisua tilanteeseen ei ole, ja muutoksia tehdään, kun yhteisymmärrys löytyy.” (YLE 2024).

Naiseus ja naisellisuus nähdään usein valkoisuuden kautta ja sama pätee urheilussa. Khelifin tapaan myös tennistähti Serena Williams sekä olympiavoittaja Caster Semenya ovat joutuneet transvihamielisten asenteiden kohteeksi, koska he eivät täytä länsimaisia valkoisia kauneusihanteita (GLAAD 2024). Eteläafrikkalainen keskimatkojen juoksija Semenya myös voitti viime vuonna oikeustaistelun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Oikeuden päätöksessä todettiin Semenyan kokeneen syrjintää, koska häneltä evättiin lupa kilpailla naisen sarjassa 800 metrin matkalla.

Khelif ja Semenya eivät ole ainoita, jotka ovat joutunut vihapuheryöpytyksen kohteeksi sukupuoleen liittyvien valheellisten väitteiden takia. Suomalainen ex-korkeushyppääjä ja transnainen Jade Nyström joutui vain 17-vuotiaana vihapuheen kohteeksi kertoessaan sukupuoli-identiteetistään ja osoittaessaan tukensa ensimmäiselle transsukupuoliselle olympiaurheilijalle Laurel Hubbardille (YLE 2021).

Huipputason tapausesimerkkien myötä kansainväliset lajiliitot ovat ryhtyneet tarkastelemaan omia linjauksiaan ja sääntöjään arvokisasarjojen suhteen. Esimerkiksi kansainvälinen uimaliitto FINA kielsi vuonna 2022 transnaisten osallistumisen naisten sarjoihin arvokilpailuissa. Samalla FINA myös nosti esiin mahdollisuuden avoimen luokan perustamiselle naisten ja miesten sarjojen lisäksi, johon transihmiset voisivat osallistua. FINAn uusi linjaus hyväksyy naisten sarjoihin transnaiset, jotka eivät ole käyneet läpi ”miessukupuolen” murrosikää eli ovat korjanneet sukupuolensa 12 ikävuoteen mennessä. (YLE 2022). Yksi FINAn linjauksen ongelmallisuuksista liittyy sukupuolen lääketieteelliseen vahvistamisen. Englannin julkinen terveysjärjestelmä NHS päätti tänä vuonna lopettaa murrosiän estävien hormonilääkkeiden määräämisen lapsille ja nuorille, joilla on sukupuolidysforiaa (CNN 2024). Sen sijaan ensisijaisena hoitokeinona NHS suosittelee psykososiaalista ja psykologista tukea transnuorille. Englantilaisen transnaisuimarin on siis käytännössä mahdotonta osallistua naisten arvokilpailusarjoihin, koska hänellä ei ole ollut mahdollisuutta vahvistaa sukupuoltaan lääketieteellisesti ennen 12 ikävuotta.

Myös triathlonin kansainvälinen lajiliitto äänesti vuonna 2022 transsukupuolisia urheilijoita koskevista säännöistä. Uusien sääntöjen mukaan transnaiset saavat kilpailla naisten sarjassa, mutta aiempaa tiukemmilla ehdoilla: nyt testosteronitason tulee olla tietyn rajan alapuolella kahden, ei aiemman yhden, vuoden ajan (HS 2022). Voidaankin pohtia, miksi sukupuoleen liitetyt ominaisuudet nähdään epäreiluna ja toisia sukupuoleen liittymättömiä piirteitä ei. Miksi koripalloilijan pituus, uimarin ruumiinrakenne tai kiipeilijän käsien pituus eivät ole samalla tavoin epäreiluja ominaisuuksia kuin ”hormonaaliset edut”? 

Ulossulkeminen ei kuitenkaan jää vain huipputasolle, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa yliopisto- ja lukiotason urheilussa on vuosina 2021–2022 otettu käyttöön osavaltiolakeja, jotka kieltävät transnaisia ja -tyttöjä osallistumasta oman sukupuolensa mukaisiin sarjoihin. Huipputason tapausesimerkit ja asenteet matkaavat liukumäen lailla alaspäin vaikuttaen myös lasten ja nuorten harrastamiseen. Urheilun ja liikunnan pitäisi olla turvallista, reilua ja tasapuolista kaikille, olivatpa he sitten huippu-urheilijoita tai eivät. Ihmisten ulossulkeminen urheilusta sukupuoli-identiteetin tai sukupuoleen liittyvien ominaisuuksien perusteella ei ole hyväksyttävää. Se toistaa ja vahvistaa kapeita käsityksiä sukupuolesta. 

Kaikilla ihmisillä, myös trans-, muun- ja intersukupuolisilla, tulee olla oikeus osallistua urheiluun aina huipputasolta hyvän mielen liikuntaryhmiin asti. Urheilu voi olla yhdenvertaista ja yhteisöllisyyttä lisäävää, mutta se vaatii meiltä aktiivista puolustusta arvoille, joita kentillä ja areenoilla juhlimme. On varmistettava, että urheilu ja harrastaminen pidetään syrjinnästä vapaina!

Katri Jalonen

Sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija (YTM) ja vaikuttamistyön korkeakouluharjoittelija Naisjärjestöjen Keskusliitossa

Anti-gender-liikehdinnästä keskustellaan maanantaina 16.12. klo 17:30 alkaen järjestettävässä Vastuullinen urheiluseura -verkostotapaamisessa. Tapaamisessa Naisjärjestöjen Keskusliiton Anniina Vainio johdattaa kuulijat aiheeseen. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan oheisesta linkistä (linkki ilmoittautumiseen).

Voit lukea lisää Vastuullinen urheiluseura -verkostosta ja sen tulevista tapahtumista verkkosivuiltamme (linkki sivustoon).