Elämysten Pieni Karhunkierros

06.10.2023

Lähdimme matkaan 3.9.23 kahdeksan hengen voimin TUL:n Hämeen piirin järjestämälle Kuusamon retkelle. Jo matkan alussa oli ratkaistavana pieni aivopähkinä; miten saamme kaikki matkatavarat mahdutettua autoon mukaan? Onneksi taitavien pakkaajien voimin saatiin kuin saatiinkin kaikki mukaan, ja matka kohti Kuusamoa saattoi alkaa. 

Reissun kohokohtana oli ehdottomasti tiistaina 5.9. patikoitu Pieni Karhunkierros. Edessä oli 12 km upeaa luontoa, kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja huikeita maisemia. Polut matkalla olivat ajoittain haastaviakin kuljettavia. Ylitimme riippusiltoja, kiipesimme jyrkkiä portaita sekä tasapainottelimme pitkospuilla, juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla.

Matkan alussa oli Myllykoski, josta matka jatkui jyrkkiä portaita ylöspäin kavuten. Seuraavaksi reitillä edessä oli Aallokkokoski. Hetken maisemia ihasteltuamme jatkoimme matkaa reitin seuraavaan kohteeseen. Kitkajoen ja Jyrävän vesiputouksen maisemissa oli Siilastupa. Tämän autiotuvan terassilla levähdimme, joimme kupposet kahvia ja söimme hieman evästä. Autiotuvassa voisi myös majoittua niin halutessaan, mutta meidän ryhmämme jatkoi kuitenkin reippaasti retkeä. Innostuneena upeista maisemista odotti jo, mitä seuraavaksi pääsisi näkemään.

Seuraavaksi edessä olikin Kalliosaari ja siinä matkan varrella upea riippusilta. Reitillä oli sopivasti muitakin retkeilijöitä ja heipat sanottiin kaikille vastaantuleville. Mikä hieno tapa huomioida toisetkin retkeilijät puolin ja toisin. 

Ruska oli vasta aluillaan, mutta jo paikoittain mukavasti nähtävillä. Seitsemän kilometrin matkan kuljettuamme edessämme oli Harrisuvannon laavu. Tässä grillasimme makkaraa ja lepuutimme hetken jalkojamme sekä tietenkin keräsimme voimia viimeiseen viiteen kilometriin. 

Loppumatka ei kuitenkaan ollut ihan helpoin osuus. Edessämme oli Kallioportti, mihin päästäksemme piti kavuta monen monta (328) porrasta jyrkästi ylöspäin. Kyllähän sinne ylös kaikki jaksoi kavuta, kukin eri määrän huilaustakoja pitäen. Ylhäällä olikin sitten hyvä hetki hieman hengähtää ja nauttia jylhistä maisemista. 

Pyöreälammella pidimme vielä pienen tauon ja söimme vielä loppuja eväitä. Ihan ilman kommelluksia ei matka kuitenkaan sujunut ja parin pienen pyllähdyksen saattelemana olimme takaisin Myllykoskella. Kaikki selvisivät maaliin hyvillä mielin ja monia elämyksiä rikkaampana. 

Perille saavuttuamme päällimmäisenä ajatuksena oli kiitollisuus, että voi kokea jotain näin hienoa. Kaikkien kasvoilla välkehti hymy. Monessa kohtaa retkeä katsoi vain mykistyneenä maisemia: kuinka voikin Suomen luonto olla kaunis. Oli puroja, joissa vesi oli niin kirkasta ja puhdasta, että se kelpasi juotavaksi. Näköalapaikkoja, joissa avautui upeat ja jylhät maisemat. Kuohuvia koskia ja peilityyniä lampia. Niissä maisemissa todella mieli lepäsi.

Kiitos koko matkaseurueelle. Hyvässä ja hauskassa seurassa oli hieno retkeillä pilke silmäkulmassa!

Teksti: Mirva Blomster

Kuvat: Jarno Blomster