Lapuan Ponnistus ja Ähtärin Valpas retkellä Kuusamossa
19.10.2023
Lapuan Ponnistus ja Ähtärin Valpas järjestivät yhdessä perinteisen Kuusamon Konttaisen reissun. Ponnistuksen porukka lähti maanantaiaamuna kahdella Välkkilän bussilla kohti Ähtäriä, josta otettiin mukaan kuusi Valppaan innokasta retkelijää. Karstulan ja Viitasaaren kautta ajeltiin Kajaaniin, jossa pidettiin lounastauko. Suomusalmen Hiljaisen Kansan tilateoksella kahviteltiin ja syötiin lättyjä. Illasta saavuimme ruokaostosten jälkeen Retki-Konttaisen mökeille. Mökkien jaon jälkeen matkan väsymys tuntui kaikilla ja uni tuli helposti silmiin. Nuoriso kävi kuitenkin ennen unia koettamassa Purnujärvellä kalaonneaan.
Tiistaina lähdimme aamupäivästä Posion Riisitunturille. Riisitunturin kansallispuisto on mainio retkikohde myös päiväretkiä harrastaville. Kansallispuistossa on useita rengasreittejä, joista kaksi alkaa yläparkista. Pitempi niistä on 10,7 kilometriä pitkä Riisin Rietas, joka kiertelee Riisitunturin, Pikku Riisitunturin ja Nuolivaaran rinteillä. Meidän kiertämä lyhyempi Riisin Rääpäsy nousee ensin Riisitunturin huipulle ja laskeutuu sieltä toista rinnettä alas lähtöpaikkaan. Alkumatkan polku kulkee tunturin rinteellä kuusikossa, ja vähitellen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti huippua. Samalla puusto harvenee ja etelään avautuu huikeat maisemat yli Yli-Kitkan. Huipulta polku lähtee laskeutumaan kohti Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välissä olevaa Ikkunalampea. Ikkunalampi on korkealla tunturin rinteellä. Lampi on runsaat 180 metriä korkeammalla kuin Yli-Kitka. Sopivasta kuvakulmasta katsottuna näyttää siltä, että vain pieni kannas estää Ikkunalammen vettä valahtamasta alas tunturin rinnettä. Riisitunturi on todella hieno paikka, johon kannattaa tutustua.
Riisitunturilta ajoimme Rukalle, jossa söimme ja tutustuimme maisemiin. Nuoriso laski kesäkelkkaradalla ja vietti tovin vesipuistossa. Innokkaimmat meistä vaelsivat Rukalta Valtavaaran kautta Konttaisen juurella olevaan majapaikkoihimme, toisten ajaessa autot sinne. Ruka-Valtavaara-Konttainen reitti on Karhunkierroksen vaativin ja raskain osuus, mutta näkymät palkitsevat vaeltajan. Mikä parasta kun saavuimme vaellukselta meitä odotti lämmitetty sauna ja kaiken kruunasi uinti Purnujärven virkistävässä vedessä.
Kolmantena päivänä osa tutustui Hossan kasallispuistossa sijaitsevaan Julma-Ölkky kanjonijärveen, jonka pituus on noin kolme kilometriä ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 m. Sen syvyys on 50 m. Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla on noin 50 m. Kalliosenämissä on kivikautisia kalliomaalauksia. Illalla teimme pieniä talkootöitä alueella, joita olimme luvanneet tehdä.
Neljäs retkipäivä piti sisällään Pienen Karhunkierroksen Myllykosken, Oulangan luontokeskuksen ja Kiutakönkään. Osa meistä katsahti Pirunkirkon ja Kuusamon uistimen myymälän. Paluumatkalla kävimme tutustumassa Virkkulankylään ja kapusimme Konttaisen vaaran huipulle. Virkkulantietä ajettaessa yli 400 metriä korkea Konttainen erottuu selkeästi maisemasta, joka muutenkin on kaunis ja vaihteleva järvineen, kumpuiluineen ja metsineen. Vaara näyttää persoonalliselta, jopa sympaattiselta. Sen kallioinen jyrkänne näkyy selkeästi alhaalta autotieltä katsottaessa. Huipulla saa olla yksin. Maisema on niin kaunis, ettei se häviä mielestäni laisinkaan.
Konttaista ei ole valjastettu turistikäyttöön hisseillä ja matkamuistomyymälöillä. Persoonallisen Konttaisen huipun voi valloittaa vain patikoimalla, ja palkintona huipulla odottavat rauha, hiljaisuus ja mieletön maisema. Konttainen sopii täydellisesti fiilistelyyn sekä silmien ja aivojen lepuutteluun. Illan kruunasi rosvopaisti, jonka valmistelu alkoi jo aamulla. Paisti katosi nälkäisiin suihin nuotioperunoiden, porkkanoiden ja sipulin kera. Vielä viimeisen illan saunomiset ja uimiset. Seuraavana aamuna mökkien siivouksen jälkeen lähdimme paluumatkalle Etelä-Pohjanmaalle.
– Ähtärin Valppaan ja Lapuan Ponnistuksen yhteinen retki Kuusamoon oli seurayhteistyötä parhaimmillaan. Retki-Konttainen sai varmasti uusia käyttäjiä, totesivat yhteen ääneen mukana olleet seurojen puheenjohtajat Kimmo Kivinummi ja Ari Tuurinmäki.
Teksti ja kuvat: Ari Tuurinmäki
