Riku Tapio: Liikunta on kaikkien etuoikeus – myös niiden, jotka eivät ole etuoikeutettuja

29.05.2020

Helsingin Sanomien mielipideosastolla julkaistiin 26.5.2020 kansanedustaja Sari Multalan (kok) kirjoitus otsikolla ”Liikunta ja urheilu tarvitsevat lisää tukea pikaisesti”. Sari Multala on paitsi kansanedustaja, myös entinen huippu-urheilija ja Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen. Hänellä siis lienee erinomainen käsitys suomalaisen liikunnan ja urheilun tilasta – menneestä, nykyisestä ja toivottavasti myös tulevasta.

Tekstissään Multala perää liikunnan ja urheilun toimintaan lisää rahoitusta. Samalla hän nostaa esiin ammattilaisurheilijoiden sosiaaliturvan uudistamisen tarpeen. Sinällään Multalan kanssa on helppo olla samaa mieltä, että liikuntaan ja urheiluun tulee yhteiskunnallisesti ohjata lisää resursseja ja että ammattiurheilijoiden sosiaaliturva tulee uudistaa. Multala, varmastikin omaa taustaansa peilaten, tuntuu olevan ennen kaikkea huolissaan juuri urheilumaamme terävimmästä kärjestä.

Itse kannan enemmänkin huolta siitä, miten liikunnan sektorilla voidaan. Liikunnan sektorilla tarkoitan sitä yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeää toimintaa, jossa liikkuminen on itsetarkoitus. Se ei siis ole välinearvo, jolla rakennetaan kiinnostavuutta ja viestintävoimaa, vaan terveyttä lisäävää hikikarpaloiden iholle hiipimistä.

Liikunnan ala ei tarvitse miljoonia, vaan toimintaympäristön ja entistä vankemman tunnustetun yhteiskunnallisen aseman. Urheiluseurat, joissa liikkuminen pitäisi olla kaikkien Suomessa asuvien perusoikeus, tarvitsevat yhteiskunnaltamme tukea. Tuen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä näkyä euroina tilillä. Tärkeämpää on, että yhteiskunnallisesti kykenemme hillitsemään ja hallitsemaan harrastamisen kustannusten nousua. Siihen tarvitsemme resursseja.

Suurimmalle osalle meistä ei ole oleellista, voidaanko katsomoihin ottaa 500 henkilöä vai enemmän. Ratkaisevaa on, pääsevätkö kaikki mukaan harrastamaan ja liikkumaan. Saavathan kaikki mahdollisuuden ja eväät terveellisempään elämään? Onhan jokaisella mahdollisuus kuulua niihin liikuntaseurojen ympärille rakentuneisiin yhteisöihin, jotka mahdollistavat onnellisemman ja pidemmän elämän kaikille? Älkää käsittäkö väärin, olen vankka urheilun kannattaja ja aion väljästi änkeytyä mukaan penkkiriveille tänäkin kesänä yhtenä viidestäsadasta, useammasta tai harvemmasta.

Liikuntapolitiikassa keskeistä tulisi olla saavuttaa liikunnalla kansanterveydellisiä vaikutuksia. Kansanterveydelliset vaikutukset johtavat kansantaloudellisiin seurauksiin. Huippu-urheilijoiden sosiaaliturva ei ole liikuntapolitiikkaa, vaan kuuluu juurikin sosiaaliturvan piiriin. Liikunnalle ja urheilulle suunnattavasta tuesta tulisi nyt ja jatkossakin valtaosa ohjata ruohonjuuritason liikuntaseuratoimintaan, jolla saavutetaan parhaat tulokset kansanterveyden ja -talouden saralla.

Varmistetaan, että yhteiskuntamme kaikilla jäsenillä on aidosti yhtäläiset mahdollisuudet liikkua. Rakennetaan infra ja rakenteet sellaisiksi, että ne tukevat mahdollisuuksia. Annetaan ääni myös niille seuroille ja yhteisöille, joissa ei ole ammattilaisia tai josta huiput eivät ponnista. Ammattilaisuus ei ole liikunnan ja seuratyön tarkoitusperä, vaan harvoille suotu etuoikeus. Pidetään ennen kaikkea huolta niistä, joilla ei ole yhteiskunnassamme etuoikeuksia.