Blogi: Koronapandemia kuritti erityisesti matalankynnyksen liikuntaharrastuksia

08.07.2021

Useat lajiliitot ja liikunta-alan toimijat ovat menneen vuoden aikana nostaneet esille koronapandemian aiheuttamia haasteita lasten ja nuorten seuraharrastuksissa. Koronapandemia aiheutti laajamittaisia harrastustoiminnan katkoksia keväällä 2020 ja mediassa onkin ollut säännöllisesti esillä eri toimijoiden huoli harrastajamäärien vähenemisestä koronapandemian seurauksena. Myös TUL:ssä huolestuttiin omien jäsenseurojen harrastajamäärämuutoksista ja asiaa lähdettiin selvittämään osana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opinnäytetyötä.

Peräti 80 prosenttia harjoitusryhmistä ilmoitti, että toiminnassa pidettiin tauko keväällä 2020 ja tauko kesti keskimäärin 8 viikkoa. Yli puolet tauon pitäneistä vastaajista kertoi, että ryhmän harrastajille annettiin omatoiminen harjoitusohjelma tauon ajaksi. TUL:n jäsenseurojen harrastusryhmistä 70 prosenttia oli ala-asteikäisiä, kun yläasteella ja toisella asteella opiskelevien ikäisiä oli 30 prosenttia. Kyselyyn vastanneista harrastusryhmistä yli puolet oli ryhmiä, joissa oli tyttöjä sekä poikia. Vastaavasti neljäsosa edusti tyttöjen harrastusryhmiä ja viimeinen neljännes poikien harrastusryhmiä. Yksilölajeja puolestaan edusti noin kolmannes vastaajista ja loput edustivat joukkuelajien harrastuksia. Jäsenseurojen harrastusmaksut olivat vuodessa noin 375 euroa ja viidennes vastaajista raportoi harrastusryhmänsä kustannusten olevan korkeintaan 50 euroa vuodessa. TUL:n jäsenseuroissa oli keskimäärin 290 harrastajaa.

Neljännes lapsista ja nuorista lopetti seuraharrastuksen kevään 2020 aikana

Keväällä 2020 harrastajamäärät vähenivät TUL:n jäsenseurojen lasten ja nuorten harrastusryhmissä keskimäärin noin neljänneksellä (-23 %). Määrissä ei ole huomioitu kevään tauon jälkeen tulleita uusia harrastajia, vaan tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan kevään aikana lopettaneiden määrää. Joka tapauksessa määrä on merkittävä sekä saman suuntainen mediassakin esille nousseiden havaintojen kanssa; merkittävä määrä lapsia ja nuoria lopetti urheiluseuraharrastuksen koronapandemian seurauksena. Sukupuolella ei ollut merkitystä lopettamisen suhteen vaan harrastajamäärät vähenivät kaikissa ryhmissä noin noin neljänneksellä. Ikää tarkasteltaessa kuitenkin havaittiin, että 7–12-vuotiailla harrastajamäärät vähenivät yli neljäsosalla (-26 %) , kun 13–18-vuotiailla vastaava luku oli hieman vajaa 15 prosenttia. Lisäksi yksilölajien harrastajat lopettivat urheiluseuraharrastuksen useammin (-24 %) kuin joukkuelajien harrastajat (-20 %).

Kaikkein huolestuttavin tulos löytyi kuitenkin koskien harrastusmaksuja. Lopettaneita oli eniten niissä harrastusryhmissä, joissa harrastusmaksut olivat edullisimpia. Kalleimmissa harrastuksissa harrastajamäärät vähenivät alle 20 prosenttia, kun edullisimpien harrastusten vastaava luku oli noin 25 prosenttia. Vaikuttaa siis siltä, että harrastuksen lopettaminen on koskenut erityisesti matalan kynnyksen toimintaan osallistuvia lapsia ja nuoria. TUL:n toiminnan painottuessa erityisesti matalankynnyksen harrastustoimintaan, on tulos erityistä huomiota herättävä. Havaintoa tuki myös löydös siitä, että ne harrastajat, jotka saivat tauon ajalle omatoimisen harjoitusohjelman, lopettivat harvemmin (-18 %) kuin ne lapset ja nuoret, joille ei annettu omatoimista harjoitusohjelmaa (-30 %). Omatoimisen harjoitusohjelman antaminen harrastajille saattaa kertoa kilpailullisemmasta

harrastamisesta sekä vahvemmasta sitoutumisesta toimintaan. Toisaalta havainto on merkittävä myös siksi, että valmentajat ovat onnistuneet kiinnittämään harrastajat toimintaan, jolloin kynnys lopettaa on saattanut olla korkeammalla. Sama ilmiö saattaa selittää myös joukkuelajien harrastajien pienempää todennäköisyyttä lopettaa harrastus keväällä 2020. Joukkuelajit ovat voineet tarjota harrastajalle laajemman sosiaalisen ympäristön organisoidun toiminnan ulkopuolella, jolloin tauko harjoituksista ei välttämättä ole tarkoittanut katkosta omaan harrastusryhmään. Koronapandemian myötä matalan kynnyksen harrastustoiminnan järjestäminen on yhä entistä tärkeämpää, jotta nämä kadotetut lapset ja nuoret saataisiin takaisin seuratoiminnan piiriin.

Lasten ja nuorten kiinnittäminen seuratoimintaan on kriittistä

Urheiluseuraharrastamisen on todettu olevan yhteydessä muun muassa liikkumissuositusten mukaiseen liikkumiseen, vähäisempään yksinäisyyden tunteeseen sekä parempaan terveyden lukutaitoon. Vähäisen liikunnan harrastamisen on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, ajatus- ja tarkkaavaisuushäiriöihin sekä sosiaaliseen käytöshäiriöön. Seuraharrastamisen lapsuudessa ja nuoruudessa on todettu vaikuttavan lisäksi myös aikuisiän parempiin liikkumistottumuksiin sekä korkeakoulutuksen todennäköisyyteen. Urheiluseuraharrastus voi siis parhaimmillaan ja pahimmillaan näytellä suurta roolia lapsen ja nuoren nykyhetkessä sekä tulevaisuudessa. Harrastajien saaminen matalalla kynnyksellä mukaan liikuntaharrastukseen onkin tärkeää, mutta sen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että harrastajat saataisiin kiinnitettyä toimintaan. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tunnistaa ne hetket ja tilanteet, jolloin lopettamisen todennäköisyys on suurimmillaan, jotta ilmiöön pystytään reagoimaan ajoissa. Tähän niin seurat kuin harrastusryhmien toimihenkilötkin tarvitsisivat kuitenkin ohjeita ja välineitä, jotta mahdollisimman moni harrastaja saataisiin pidettyä mukana liikuntaharrastuksessa riippumatta harrastustauon syystä.

Teksti: Miina Seppälä

Kirjoittaja on liikuntatieteiden kandidaatti sekä Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan maisterivaiheen opiskelija. Pro gradu- tutkielma koronapandemian yhteyksistä lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamisen jatkamiseen tullaan julkaisemaan Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa syksyn 2021 aikana.