Retkeilyä, iltanuotioita ja koskenlaskua – Lapuan Ponnistuksen kesäretki Konttaisella

23.08.2021

Torstain ohjelmaksi oli retkimestarimme Markku valinnut Karhunkierroksen 18 km alkupätkän välillä Ritikallio-Oulangan luontokeskus. Karhunkierrros kuuluu niihin klassikkoreitteihin, jotka kannattaa ehdottomasti joskus kiertää. Karhunkierroksen suurin anti kiteytyy kuohuviin koskiin, erämaisiin metsiin ja upeisiin joki- ja vaaramaisemiin. Kuljettajamme Jarmo jätti meidät retkeilijät Sallantien parkkipaikalle. Karhunkierroksen komea portti toivotti myös kaltaisemme
päiväretkeilijät tervetulleiksi.

Ensimmäinen kilometri kulki sorastettua polkua kahden maailman välissä, vasemmalla hakkuuaukio ja oikealla kansallispuisto. Kotvasen kuluttua pääsimme kansallispuiston alueelle ja metsän luonne muuttui heti. Mukavasti polveileva polku toi meidät hetkeksi Aventojoelle, jonka ääressä oli mukava taivaltaa. Nousu Ristikalliolle oli lyhyt. Ylös harjanteelle päästyämme paljastui yksi Karhunkierroksen vaikuttavimmista maisemista – Ristikallio – jonka pystyt kallioseinämät tippuvat suoraan Aventojokeen. Ihailimme hienoja näkymiä hyvän aikaa ja lähdimme sitten laskeutumaan Ristikallion tuvalle. Taukopaikan helmi oli nuotiopiiri, joka sijaitsi upealla paikalla joen ääressä. Pohjoisessa kokee useinkin jotain sellaista, mitä etelässä ei osaa edes kuvitella: ajan
pysähtymisen. Sellaisen hetken, jolloin kellolla ei ole väliä. Vaeltaessamme metsässä tuo tunne oli kaikkialla. Polku Taivalkönkäälle on hyväkuntoinen ja selkeä, ei tarvitse kun kulkee eteenpäin opasteita seuraten ja nauttii luonnon rauhasta. Saavuimme kiiltokuvamaisen kauniille koskelle, Maaninkajoelle, jonka pääsimme ylittämään pientä riippusiltaa pitkin. Maaninkajoki antoi hyvää esimakua tulevasta.

Karhunkierroksen ehdottomasti yksi parhaista anneista onkin sen lukuisat kosket riippusiltoineen. Taivalkönkään koskialueelle laskeudutaan puisia portaita hyvä tovi. Rannalla on tupa ja nuotiopaikka. Taivalkönkään kolme riippusiltaa johdattavat kulkijan kahden pienen saaren ja kolmen vesialueen yli. Vaelluksemme päättyi Oulangan luontokeskukseen, jossa käväisimme vielä Kiutakönkäällä. Kiutaköngäs on 325 metrin mittainen koski, joka sijaitsee kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta. Kiutaköngäs ei lupauksitta mainosta itseään Suomen komeimmaksi vesiputoukseksi. Ja olipa tuo putouksen infotauluun kirjattu ilmoitus totta tai ei, kyse on niin mahtavasta luontokohteesta, että upeimpien putoustemme joukkoon tämän Oulankajoen helmen voi laskea jo ensivilkaisun jälkeen. Jo Kiutakönkään nimi kertoo paljon, sillä Saamen kielen sana ”giuuhta” tarkoittaa syvää rotkomaista laaksoa. Keävngis (köngäs) puolestaan viittaa isoon vesiputoukseen. Ilta vierähti perinteisen kaavan mukaan saunan ja iltanuotion sekä hyvän seuran parissa.

Perjantaiaamupäivästä käväisimme Konttaisen vaaran huipulla. Yli 407 metriä korkea Konttainen erottuu selkeästi maisemasta, joka muutenkin on kaunis ja vaihteleva järvineen, kumpuiluineen ja metsineen. Vaara näyttää persoonalliselta, jopa sympaattiselta. Sen kallioinen jyrkänne näkyy selkeästi alhaalta autotieltä katsottaessa. Maisema on niin kaunis, ettei se häviä laisinkaan esimerkiksi paremmin tunnetulle Kolille. Toisin kuin Kolia, Konttaista ei ole valjastettu turistikäyttöön hisseillä ja matkamuistomyymälöillä. Persoonallisen Konttaisen huipun voi valloittaa vain patikoimalla, ja palkintona huipulla odottaa huikeat näköalat. Konttainen sopii täydellisesti fiilistelyyn sekä silmien ja aivojen lepuuttamiseen. Iltapäivästä lähdemme vielä Rukalle, jossa ruokailimme maittavat poronkäristykset ja muikut. Paluumatkalla kävimme Rukan eteläreunalla sijaitsevan Juhannuskallion jyrkänteellä, jonka pystysuorasta seinämästä löytyy todellinen luonnonihme ja luolakummajainen Juhannuskallion Pirunkirkko. Kummallinen aukko näkyy päätielle asti. Välillä lähes pystysuoran rinteen kiipeäminen tosiaan on haastavaa, mutta ylhäällä odottaa palkinto. Luolan suuaukon alapuolelta joutuu vielä kiipeämään ylös 2–3 metriä jyrkkää kielekettä päästäkseen sisään onkaloon. Luola ei ole erikoisen suuri, pituutta sillä on vain 5 metriä, korkeutta 1,5 metriä ja leveyttä reilu metri. Syvennyksessä istuskelu ja alhaalla kiirehtävien turistien tarkkailu on vertaansa vailla oleva elämys, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Alueen kauneus on hiljentävä. Illasta jälleen saunaa ja nuotiota muurinpojalättyjä paistellen.

Lauantaina ryhmämme nuoriso-osasto yhdellä erotuomarilla lastattuna lasketteli Kitjajokea kumiveneellä. Tämä 14 km:n reitillä on 7 koskea, jotka ovat 100–400 metriä pitkiä, vaikeusasteiltaan I–III. Reitti soveltuu perheille sekä ryhmille, jotka arvostavat kauniita jokivarsimaisemia pienen jännityksen ryydittäminä. Tämän reitin pisin ja suurin koski, Harjakoski (vaikeusaste III), kasteli kuten aina. Kitkajoki on Kitkajärvestä Venäjän puolella olevaan Paanajärveen laskeva noin 40 km pitkä vapaasti virtaava joki. Käylän kylän kesän tapahtumiin kuuluu heinäkuussa toisena viikonloppuna pidettävät Tukkilaiskisat ja mekin näimme tukkilaisnäytöksen koskenlaskumme jälkeen. Samaan aikaan naisryhmämme kiersi  12 km Pikku Karhunkierroksen. Viimeisenä iltana kaatelimme mökkialueen rannasta vielä puita, jotka pienimme seuraaville saunan lämmittäjille. Tämän jälkeen maistui jälleen makoisat löylyt rantasaunassa sekä uinti Purmujärvessä. Illasta vielä niin mukava iltahetki nuotiolla paistellen possunkaslerit, jotka hävisivät nälkäisiin suihin. Nuotiolla muistelimme matkalla usein mukana ollutta ja nyt jo poistunutta ystäväämme. Sunnuntaina aamupalan ja siivousten jälkeen lähdimme kohti Lapuaa. Matkastamme jäi jälleen hienoja muistoja ja kokemuksia.

Teksti ja kuvat:
Ari Tuurinmäki