Helmimerkkiläinen Erkki Piililä on kuollut
16.04.2018
Helmimerkki myönnetään TUL:n hallituksen harkinnan mukaan erittäin ansioituneille henkilöille siten, että merkkiä voi olla korkeintaan kymmenellä elossa olevalla henkilöllä. Ensimmäinen Helmimerkki myönnettiin vuonna 1963 Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkoselle. Piililä oli nykyisistä Helmimerkin saajista vanhin.
Piililä joutui armeijaan ja mukaan jatkosotaan vuonna 1943. Sotavuodet alkoivat rauhallisella Maaselän kannaksella ja hänen naapurissaan taisteli Mauno Koivisto, joka avusti Törnin joukkueen mukana Piililän osastoa. Joukko-osasto siirtyi Kannakselle alkaen 16.6.1944. Marssi Jääsken asemalta Ihantalaan oli ikimuistoinen.
Piililä haavoittui 3.7.1944 kranaatista Viipurin valtatien varrella ja sai ikuisiksi ajoiksi kraanatin sirpaleet päähänsä. Hän menetti myös kuulonsa vasemmasta korvastaan ja vasemman kätensä normaalin toimintakyvyn. Hän oli 50 prosentin sotainvalidi ja oli kiitollinen saamastaan yhteiskunnan tuesta eläkepäivinään.
Piililä oli ammattikoulun metallilinjan jälkeen vuodesta 1938 vuoteen 1957 Valmitilla. Ensin lentokonetehtaan moottoriosastolla oppisopimuksella muutaman vuoden. Sotateollisuuden palveluksessa ollessaan hän sai kutsun armeijaan keväällä 1943. Sodan jälkeen hän palasi Valmetille syksyllä 1944 ja siirtyi suunnittelutehtäviin. Piililä suoritti myös teknisessä koulussa teknikon tutkinnon vuonna 1946.
Vuonna 1957 hänet valittiin ammattikouluun työnopettajaksi metallityön osastolle. Hän jäi sieltä sotaveteraaneille järjestetylle varhaiseläkkeellä 60-vuotiaana vuonna 1982. Piililä oli siinä vaiheessa ammattikoulun metalliosaston johtaja työkavereiden ja rehtorin valitsemana.
Rantaperkiön Isku ja sosialidemokraattinen Rantaperkiön työväenyhdistys olivat aina Piililän elämän tärkeitä harrastuksia. Hän liittyi Iskuun vuonna 1931 ja Rantaperkiön työväenyhdistykseen 1.3.1939 eli hiukan ennen 17. syntymäpäiväänsä.
Tamperelaisen sotaveteraanin tärkein harrastusalue oli kuitenkin TUL. Hän oli Rantaperkiön Iskun puheenjohtaja 10 vuotta ja TUL:n Tampereen piirin puheenjohtaja 11 vuotta. Nuorempana Piililä harrasti yleisurheilua ja lentopalloa. Iskun sihteerinä hän toimi vuodet 1951-55 ja puheenjohtajana kymmenen vuoden ajan 1955-65.
TUL:n Tampereen piirin piiritoimikunnan jäsenenä Piililä toimi vuodet 1956-59 ja kymmenen vuotta myöhemmin hänet valittiin piirin puheejohtajaksi. Hän toimi Tampereen piirin puheenjohtajana 11 vuotta. Piirin kunniapuheenjohtajaksi hänet nimettiin vuonna 1980.
Piililä oli tamperelaisen sosialidemokraattisen liikkeen keskiössä SDP:n sisäisten riitojen aikana. Piililä oli niitä sosialidemokraatteja, jotka olivat eri mieltä Väinö Leskisen johtamana SDP:n päälinjan kanssa suhtautumisesta TUL:ään. Piililä on sanonut kokeensa monien vuosien ajan olevansa SDP:n silloise johdon taholta ”toisen luokan kansalainen”. Piililä kuului niihin johtaviiin tamperelaisiin demareihin, jotka eivät olleet katkaisseet yhteyksiä TUL:ään.
Piililä valittiin TUL:n Tampereen piirin puheejohtajaksi vuonna 1969 tilanteessa, jossa edelleen monet johtavat SDP:n jäsenet kokivat jäsenyyden TUL:n seurassa ”kuumaksi perunaksi”. Niinpä kukaan Tampereen johtavista sosialidemokraateista ei halunnut ottaa vastaan piirin puheenjohtajuutta. Erkki Piililä oli poikkeus.
Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja hän oli 21 vuotta vuodesta 1973 vuoteen 1993. Piililä kuului Tampereella kolmen pitkäaikaisimman SDP:n jäsenen ryhmään.
Erkki Piililä siunataan Kalevankankaan isossa kappelissa lauantaina 13.1.2018 kello 13.30.
Teksti: Ismo Alhoniemi
Kirjoittaja on Erkki Piililän ystävä, Rantaperkiön ty:n puheenjohtaja ja TUL:n entinen viestintäpäällikkö/päätoimittaja.
