Ajankohtaista


Leikkauksesta kuntoutumista ja unelmien saavuttamista – Ida Hulkko ja Elias Kuosmanen olympialaisten jälkitunnelmissa

Hulkko ja Kuosmanen. Hnekilökuvat molemmista. Kasvot kohti kameraa, tumma tausta.

Uimari Ida Hulkko (TaTU Tampere) ja painija Elias Kuosmanen (Helsingin Haka) kokivat Tokion olympialaisissa huippu-urheilun monet värit, itsensä ylittämisestä pettymykseen. Hulkko ui olympialaisissa semifinaalissa sijalle 12, Kuosmasen painiessa tappiolliset avausottelut loppuun asti rikkinäisellä kyynärpäällä.

Arvokisoja kiertäneelle Hulkolle olympialaiset olivat pelkästään positiivinen kokemus. Omat suoritukset olivat juuri sitä tasoa, mitä kisoista lähdettiin hakemaan.

– Ihan huikea kokemus, ei sitä osannut etukäteen ajatella. Alkuerän uinti oli ihan nappisuoritus, siitä lähti just sen verran aikaa pois kuin olin toivonut EM-kisojen uinneista, ja sitten toi välieräpaikka oli itsestään jo unelmien täyttymys. Se oli just se mitä lähdettiin etäisesti tavoittelemaan.

TUL:n 2020 vuoden urheilijaksikin valitun Hulkon urheilu-ura on ollut hurjassa nosteessa viimeisen vuoden ajan, sekä Hulkon päämatkalla 50 metrin rintauinnissa että olympialaisissakin kisatussa 100 metrin rintauinnissa.

– Kyllähän tämä koko vuosi on ollut ihan huikeeta nousulentoa. EM-kisojen ja sieltä tulleen mitalin jälkeen oli tietysti aika vaikeaa kerätä itsensä olympialaisiin, kun oli jo saavuttanut sen mitä oli tavoitellut. Ja sitten olympialaisissa on vaan se 100 metriä, eli ei ole ihan niitä oma suoria vahvuuksia, vaan se oma kakkosmatka. Tuli osoitettua itselle ja muille että minustakin on uimaan satasta, se aika ja sijoitus oli jo sen verran kovia.

– Kyllä mulla on ajatus tulevaisuudessa jatkaa sen 100 metrin treenaamista ja saada se 50 metrin rinnalle, ilman että se 50 metriä kärsii. Se tulee suhteellisen helpolla, kun jatkaa samaa rataa.

Hulkko on luottavaisin mielin tuleviin kisoihin. Myös Pariisin 2024 olympialaisiin on asetettu selkeät tavoitteet.

–- Tiedetään jo nyt, että sinne pitää lähteä jo sillä, että finaali on vähimmäistavoite että se on aivan minimivaatimus. Tähän asti on aina saavutettu ne tavoitteet mitä on kisoihin asetettu. Nyt vaan on asetettava korkeammat tavoitteet rohkeasti.

Kuosmanen paini kreikkalais-roomalaisen painin 130-kiloisten raskaassa sarjassa jääden avausotteluihin.

– Ei voi sanoa jääneen hyvät fiilikset, tuloksellisesti huonot suoritukset ja tietenkin harmittaa loukkaantuminen, jonka takia tulee pidempi tauko treenaamisesta. Eipä jäänyt hirveästi kerrottavaa jälkipolville.

Ensimmäisessä ottelussa Kuosmasen kyynärpää jäi liikkeen alle, jonka seurauksena kyynärpään sivuside meni poikki.

– Tuli pantattua se käsi liikkeen alle, ja kaveri lähti hyökkäämään, niin ajattelin siinä hetkessä, että laitan kropan likoon, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli tyhmyyttä. Olisi pitänyt ymmärtää, että sen kokoista kaveria ei pysty käsivarrella pysäyttämään. Mutta toisaalta taas olympialaisissa pitää pystyä laittaa kroppa likoon.

Vielä ennen Tokion olympialaisia, Kuosmaselle oli selvää jatkaa painin 130-kiloisten sarjassa, johon hän oli aikaisemmin keväällä tehnyt vaihdon 97-kiloisten sarjasta. Loukkaantuminen ja sen kautta tuleva palautumisaika antaa kuitenkin lisäaikaa pohtia tulevaa sarjaa.

– No mulla on vielä pikkuisen pohtiminen kesken, vaikka on vähän hajua, kummassa sarjassa jatkan, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä. Hyvä tilanne, että on kaksi sarjaa mistä valita ja kuntoutuksen ajan voi pohtia päätöstä. Sitten kun kuntoutumisessa on päästy siihen pisteeseen, että voi alkaa treenaamaan kunnolla, niin pitäisi tietää, että pitääkö hankkia kehonpainoa lisää vai vähentää sitä. Varmaan kahden kuukauden päästä pitää tietää mihin suuntaan lähtee.

Lopullisen päätöksen sarjasta tekee Kuosmanen, vaikka hänellä on hyvät taustajoukot auttamassa päätöksen tekemisessä.

– Päätös on tietenkin minun, joka sen tekee, mutta olen tosi monen ihmisen ja omien tukijoukkojen kanssa siitä keskustellut ja käynyt monen kanssa eri näkökulmia läpi. Minä se matolle kuitenkin menen, niin minun on myös tehtävä se päätös.

Aikaisemmista loukkaantumisista hyvin kuntoutunut Kuosmanen on hyvin luottavainen tulevaisuuden suhteen.

– Loukkaantumisia ollut uralla ja niistä on aina tultu takasin, ja niin tullaan tästäkin.

Hulkon lisäksi onnistumisen kokemuksia sai kokea olympiajoukkueessa mukana ollut seiväshyppääjä Wilma Murto (Salon Vilpas), joka ylsi olympiafinaalissa tulokseen 450 ja sijoittui jaetulle viidennelle sijalle. Murto onnistui ensimmäisellä yrityksellä ylittämään 450 korkeuden. Samaan pystyi finaalipaikassa olleista 15 urheilijasta Murron lisäksi neljä muuta urheilijaa.

Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva (Elias Kuosmanen)