Antti Kempas -juttusarja: Lasten urheilu – Kiva harrastus vai totisinta totta (II)

04.09.2020

KYKYJÄ LAJEILLE VAI LAJEJA KYVYILLE?

Kun lapsi tulee ensimmäistä kertaa urheiluseuran harjoituksiin, emme voi olla varmoja, mikä on hänen tuleva leipälajinsa. Lapsi saattaa tulla harjoituksiin kaverin mukana tai vanhempien kannustamana. Kovin harvoin on itsestään selvää, että lapsi heti löytää itselleen mieleisen lajin.

Harrastettavien lajien määrä näyttää kasvavan koko ajan. Lajikirjo on nykyisin jo toista sataa.

Nuoria eivät välttämättä kiinnosta samat liikuntamuodot kuin heidän vanhempiaan. Varsin yleistä on silti, että vanhemmat ohjaavat lapsensa sellaisten lajien pariin, joita ovat itsekin harrastaneet tai joista ovat itse unelmoineet. Sopiihan se, kunhan lapselle jätetään lopullinen valinnan oikeus. Jos lapsi jää harrastamaan lajia vain isää tai äitiä miellyttääkseen, ollaan pitkän päälle epävarmalla pohjalla.

Tällä hetkellä yhä suurempi osa urheiluseuroista on yhden lajin erikoisseuroja. Tavoitteena on kasvattaa uusia mestareita ja nostaa lajin tasoa. Työtä tehdään hartiavoimin. Kannustimena on rakkaus lajiin ja tavoitteena lajin etu. Harvoin pysähdytään ajattelemaan, mitä lajin etu oikeastaan  on. Vai onko sellaista olemassakaan? Eikö kaikki urheilun etu ole siinä, mitä se harrastajalleen antaa?

Kannattaa pohtia, onko seuran tuottama lapsiurheilu kykyjen etsimistä lajeille vai lajien etsimistä kyvyille. Tarjoammeko lapsille vapauden kokeilla monia lajeja? Annammeko heidän nauttia täysin siemauksin liikunnan riemuista vai kahlitsemmeko heidät jo varhaisessa vaiheessa aikuisten kehittämään kilpailurulettiin?

Ei kilpailemisessa sinänsä mitään pahaa ole, kunhan ei ruveta liian aikaisin kurkottelemaan kuuta taivailta.

Tänä päivänä useimmat lasten valmentajat vannovat monipuolisuuden nimeen. Lasten harjoittelun kerrotaan olevan monipuolista lajissa kuin lajissa. Tätä voi hieman epäillä. Varsinkin yhden lajin erikoisseuroissa vaanii vaara liian aikaiseen erikoistumiseen, joka usein johtaa urheilu-uran ennenaikaiseen päättymiseen.

Valmennusopin asiantuntijat ymmärtävät monipuolisuudella sitä, että lapsi harrastaa urheilu-uransa alkuvaiheessa monia lajeja ja urheilumuotoja. Tällöin opitaan erilaisia liikesuorituksia eli luodaan laaja liikevarasto, josta on etua minkä tahansa lajin tekniikan oppimiselle. Useiden lajien harrastaminen auttaa lasta löytämään lajinsa kilpaurheilijana, mikäli hän kilpaurheiluun vihkiytyy.

Toisaalta monen lajin harrastaminen luo pohjan miellyttävälle aikuisiän kuntoilulle, kun perustaidot on lapsena opittu. Onneksi seurojen tekemää työtä täydentää koulujen liikuntakasvatus, joka puutteineenkin tarjoaa lapsille ainakin jonkinlaiset puitteet monien liikuntamuotojen kokeiluun.

Siis monipuolisuus kunniaan.

 

Antti Kempas

Liikuntapäällikkö