Ajankohtaista


Antti Kempas -juttusarja: Lasten urheilu – Kiva harrastus vai totisinta totta (VIII)

LAJEISSA ON EROJA

Kun keskustelee innokkaiden laji-ihmisten kanssa, joutuu usein huomaamaan tietyn yksisilmäisyyden. Oma laji on ehdottomasti parempi kuin mikään muu. Jokainen saa tietysti pitää mielipiteensä. Luulen silti, ettei meistä kukaan pysty asettamaan lajeja paremmuusjärjestykseen. Eikä se ole tarpeellistakaan.

Jokaisella lajilla lienee olemisen oikeus, kunhan se antaa harrastajalleen sisältöä elämään. Ja näitä lajejahan on maassamme nykyisin jo toistasataa – ja lisää kehitellään. Lajit ovat toki erilaisia. Menestys vaatii eri lajeissa fyysisiä kykyjä, teknisiä taitoja ja taktista osaamista eri suhteissa. Joukkuepeleissä ja kamppailulajeissa vaatimukset ovat huomattavasti monipuolisemmat kuin esimerkiksi kestävyyslajeissa. Ei tämä silti merkitse sitä, että ne olisivat lajeina jotenkin ylempi- tai vähempiarvoisia.

Urheilua seuraava yleisö on varmasti huomannut, että huippusuoritusikä vaihtelee suuresti eri lajeissa. Rytmisessä voimistelussa, naisten telinevoimistelussa sekä taitoluistelussa huipulle noustaan varsin nuorina. Kysymys on lajeista, joiden suoritus perustuu ennen kaikkea erinomaiseen vartalon hallintaan, tekniseen taituruuteen ja rohkeuteen. On selvää, että näihin lajeihin on erikoistuttava melko varhain, jos mielitään huipulle.

Tuskin näissäkään lajeissa alle kymppivuotias lapsi itse vielä haaveilee huippu-urheilijan urasta, olympiavoitosta tai maailmanmestaruudesta. Aikuiset monesti päättävät hänen puolestaan. Ryöstääkö lähes jokapäiväinen lajiharjoittelu lapselta oikeuden olla lapsi.

Useimmissa lajeissa huippu-urheilijat ovat onneksi aikuisia ja pystyvät itse päättämään asioistaan. Ja näitä lajeja on valtaosa. Näihin lajeihin ei ole kiirettä erikoistua vielä lapsena. Tietenkin moni voi valita lajinsa jo hyvinkin nuorena. Siitä huolimatta kannattaa rinnalla harrastaa muutakin – kestävän perustan luomiseksi ja kyllästymisen estämiseksi.

Erityisesti kyllästyminen on kavala ilmiö. Se iskee usein odottamatta. Valmentajan on silloin turha pohtia, mitä tuli tehdyksi väärin, kun nuori ilmoittaa, että nyt riittää.

Suurin osa lajeista vaatii harrastajaltaan monipuolista osaamista, taktisia kykyjä, nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Mitä yksipuolisemmat ovat lajin vaatimukset, sitä monipuolisempaa pitäisi perusharjoittelun olla. Uskon, että kovasti laajeneva e-urheilukin tulee korostamaan monipuolisuutta ja fyysistä harjoittelua pelaajiltaan. Arvelenkin, että esimerkiksi Starcraftin maailmanmestarilla Joona ”Serral” Sotalalla on tämä puoli kunnossa, toimihan hänen isänsä vuosia Hyrylän Reippaan urheilukoulun ohjaajana ja hiihtovalmentajana.

Antti Kempas

Liikuntapäällikkö