Iltapäivä Kivinokassa 1.6.2022

05.07.2022

 

Meitä, TUL Suur-Helsingin piiri veteraaneja tuli Kivinokan puomille tasan 21. Luku 21 kertoo ihmisistä, jotka nauttivat seurustelusta ja kokoontumisista. Ja mehän olimme tulleet kokoontumaan, tutustumaan ja nauttimaan iltapäivästä Kivinokassa. Oppaana toimi Katariina Pyysalo, aito kivinokkalainen. Hän esitteli meille aluetta ja kertoi sen historiasta, tapahtumista, kesämajoista, säännöistä sekä kaikesta, josta keksimme kysyä. 

Kivinokassa on kolme kesämaja-aluetta, Kivinokkalaiset ry:n alue ja kaksi pienempää aluetta ovat Helsingin Ponnistuksella ja JHL:llä. Alueet ja kesämajat on numeroitu. Tieto on tärkeä vierailijoille, sillä alueen numeron avulla löytää oikean kesämajan. Kivinokka on vuokrattu Helsingin kaupungilta. Alueen vieressä on Herttoniemen siirtolapuutarha, joka on Helsingin vanhimpia. Siellä on lähes 200 siirtolapuutarhamökkiä.  

Alueella on voimassa oleva yleiskaava, jossa Kivinokan alue on merkitty virkistysalueeksi, joita kesämajat pihoineen edustavat. Kävelytiet ovat hyvin hoidettuja. Kivinokka on arvokasta luontoaluetta ja sen pohjoisranta rajautuu Vanhankaupunginlahden Natura-alueeseen. Kivinokan koillisosassa on arvokas aarnimetsä ja tervaleppälehto. Siellä kulkee myös opastettu luontopolku, jonka avulla voi tutustua paikallisen luonnon ihmeisiin. Luontopolku on esteetön ja pituudeltaan vain muutama sata metriä. Polku päättyy lintulavalle, josta on upeat näkymät Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle. Luontopolulta voi poiketa myös metsään samoilemaan. Sieltä löytyy muun muassa hiidenkirnu. Metsässä voi kokea luonnon rauhaa ja hiljaisuutta eikä siellä pääse eksymään. 

Kivinokassa mökkiläinen omistaa vain kesämajansa, ei muuta. Mökkiläisellä on vuokraoikeus mökin paikkaan. Kivinokassa mökkien pihoilla ei ole rajoja, vaan kesämajan ympäristö on avointa puistoaluetta. Niiden lomassa kulkee pieniä metsäpolkuja, joissa kuka vaan voi kävellä. Kun poikkeaa isolta tieltä metsään, näkee Kivinokan koko ihanuuden. Alueelle ei ole luvallista rakentaa mitään ja alueen puusto on Helsingin kaupungin omaisuutta. 

Kivinokassa on kaksi viljelypalstaa, joissa mökkiläiset viljelevät omiin tarpeisiinsa. Palstoilla kulkee polkuja, joilla voi ihastella viljelmiä. Jos myy kesämajansa, palsta ei siirry seuraavalle omistajalle, vaan jonossa ensimmäisenä olevalle.  

Kivinokassa on myös kaksi uimarantaa. Suurempi on kaupungin virallinen uimaranta ja se on hyvin suosittu. Sen vieressä on vanha tanssilava, jossa järjestetään tapahtumia, jotka ovat kaikille avoimia. Uimarannalla toimii Kivi&Nokka -kesäkioski, josta saa kahvia, virvokkeita, jäätelöä jne. Toinen uimaranta ”auringonlaskun ranta”, on aivan Kivinokan kärjessä. Se on rauhallisempi. Helsingin kaupungin omistama Maijan kioskina tunnettu historiallinen Elannon myymälärakennus on tällä hetkellä käyttökiellossa ja odottaa kaupungin päätöksiä suojelusta ja kunnostuksesta. 

Suomen kevyen musiikin historian suosituimpiin kuuluva orkesteri, legendaarinen Dallapé perustettiin Kivinokassa 1920-luvulla ja se on saanut Kivinokkaan muistokiven. 

Katariinan opastuksella me kävelimme uteliaina melko tarkkaan läpikäyden koko alueen. Kysymyksiä sateli ja saimme niihin vastauksia. Kaikki jaksoivat kävellä niin tasaisella tiellä kuin metsäpolulla nauttien metsätunnelmasta. Kesämajat olivat samanlaisia ja kuitenkin erilaisia. Joku oli vaarallisen näköisesti kallion reunalla, toinen tasaisella maastolla. Joku näytti olevan unohdettu iäksi, kun taas toinen kesämaja oli huolella hoidettu. Koska alueella ei ole sähköä, monessa kesämajassa oli aurinkokenno. Puhelimille oli oma latausmökki uimarannan lähellä. Retkemme päättyi pannukahvitarjoiluun, jonka meille tarjosivat Helsingin Ponnistuksen kunniapuheenjohtaja Riitta sekä taloudenhoitaja Mika.  

Kivinokkaan pääsee metrolla, Kulosaaren ja Herttoniemen asemilta noin 10-15 minuutin kävely. Autolla tullaan Kipparlahden silmukasta pientä hiekkatietä noin 500 metriä Kivinokan parkkipaikalle. Tie on kapea ja ahdas, joten kannattaa ajaa varoen. Myös polkupyörällä pääsee nopeasti Helsingistä. Soutuveneellä tai pienillä moottoriveneillä voi rantautua, mutta isoilla veneillä ei pääse, koska ei ole kunnollisia laitureita. 

Teksti ja kuvat: Paula Kaunismäki