Johtaa kuin nainen

18.04.2018

Jalkapallokentillä käydään reipasta debattia naisten maajoukkueen saamien korvausten pienuudesta suhteessa miesten maajoukkueeseen. Ilmiö on yleiseurooppalainen. Lakkovaroituksia on annettu mm. Tanskassa ja Ruotsissa. Sopuun on päästy ainakin Norjassa ja nyt myös Suomessa. Helmareiden osalta neuvottelujen lopputulos oli oikeansuuntainen, mutta ei vielä tasa-arvoinen.

Tutkimustulokset kertovat karua kieltä sponsorirahojen keskittymisestä miesurheiluun. Esimerkiksi suomalaisista ammattiurheilijoista, jotka ovat työsuhteessa omaan urheiluseuraan alle 2% oli naisia. Ammatikseen urheilevia miehiä lasketaan tällä hetkellä olevan noin 1200. Tästä voidaan tehdä suoraa se johtopäätös, että naisille ammattiurheilu on harrastus, josta täytyy maksaa. Vastaavasti miehille ammattiurheilu on kokopäivätoiminen ammatti.

Liikuntajohtaminen Suomessa on myös miehistä puuhaa. Viime vuonna lajiliittojen hallitusten jäsenistä vain 27% oli naisia ja puheenjohtajista vieläkin pienempi osuus eli 16%. Suurista liitoista esimerkiksi Jääkiekkoliiton hallitus sai ensimmäisen ja edelleen ainoan naisjäsenen, Emma Terhon, vasta vuonna 2014. Tämäkin tapahtui vasta sääntöuudistuksen jälkeen, jossa liiton valtuusto edellytti, että liittohallitukseen oli valittava molempia sukupuolia.

Vertailun vuoksi Palloliiton hallituksessa on kaksi naista ja Voimisteluliiton (Svoli) hallituksen kymmenestä jäsenestä kolme on miehiä. Työväen urheiluliike ei saa kunniamainintaa tasa-arvotyöstä, sillä CSIT:n hallituksessa istuu tällä hetkellä vain kaksi naista. Jäseniä on yhteensä kymmenen.

Henkilökohtaisesti tunnustan, että vallitseva tilanne kuohuttaa. Kokonaisuutena liikuntapolitiikassa naisjohtajuus ja tasa-arvotyö eivät ole trendikkäitä keskustelunaiheita. Suomessa tehtävä tasa-arvotyö junnaa paikoillaan, emmekä ole edistyneet takakaarretta pidemmälle. Edelliset esimerkit vahvistavat tätä tuntoa.

Miksi asia on sitten näin? Emmekö näe metsää puilta? Keskustelu ohjautuu usein sivuraiteille; miesten tasa-arvoisiin oikeuksiin, sukupuolineutraaliin argumentointiin, taloudellisien resurssien niukkuuteen tai naisurheilun markkina-arvon alhaisuuteen. Nämäkin ovat tärkeitä asioita, mutta nyt on syytä fokusoitua perustason tasa-arvotyöhön.

Vallitsevaa tilannetta on selitetty monin tavoin. Meillä vallitsee miehinen johtajuusmalli ja yrityskulttuuri, jonne naisten korostama keskustelevampi ja arvomaailmaltaan pehmeämpi toiminta ei istu. Toisaalta on todettava se fakta, etteivät naiset hae yhtä innokkaasti korkeita pomopaikkoja. Perheen ja työelämän tai vaativan luottamustehtävän yhdistäminen ei ole helppoa. Äidit sitoutuvat isää useammin kotiin. Tästä kertoo tilastot perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta vanhempien kesken. Hyvä veli-verkostoja on vieläkin olemassa, samoin suoraa sukupuolista syrjintää. Valitettavasti mutu-tuntuma kertoo myös, etteivät naiset välttämättä edistä aktiivisesti toisen naisen uraa.

Miten sukupuolten välistä tasa-arvoa voidaan edistää? Kokemuksesta tiedän, että tarvitsemme edelleen sukupuolikiintiöitä, jotka edistävät niin naisten kuin miesten mahdollisuutta tulla valituksia liikuntajohtamisen kärkipaikoille. Naisjohtajuuden tukeminen, mentorointi, auttaa verkostoitumisessa ja naisten oman aktiivisuuden lisäämisessä. TUL:n on toimittava jatkossakin edelläkävijänä ja liikuntapoliittisen keskustelun virittäjänä.

Hyviä esimerkkejä kehitystyöstä on nähtävissä. Esimerkiksi Olympiakomitean meneillään oleva hanke ”Johtaa kuin nainen” painottaa erilaisia johtamistapoja, joilla voidaan saada lisää voimavaroja liikuntajohtamiseen.

Edistyminen vaatii esikuvia, joita seurata usein kivikkoisella ja tuulisella kehityksen polulla. TUL:n grand old lady Birgitta Kervinen huomioitiin syksyllä 2017 kansainvälisen Olympiakomitean myöntämällä palkinnolla urheilun tasa-arvotyöstä. Kiitospuheessaan Gitta kertoi käyttävänsä palkintosumman naisjohtajuuden vahvistamiseen urheilussa kansainvälisellä tasolla. Kiitos Gitta pitkäjänteisestä ja vahvasta työstäsi tasa-arvon puolesta!

Teksti: Anu Rajajärvi
Kirjoittaja on TUL:n hallituksen jäsen