Lentopallon valmennusjuhlaa Messukylän Tovereissa

Lentopallovalmentaja Pertti ”Pläki” Honkasen yhteistyössä TUL:n kanssa lentopalloseuroja varten kehittämä ”päivä räätälöityä koulutusta” -palvelu saatiin julkistettua juuri kun talven koronarajoitukset, suorituspaikkojen sulkemiset ja henkilömäärien rajoitukset astuivat taas kerran voimaan. Jo sovittuja koulutuspäiviä jouduttiin peruuttamaan ja siirtämään. Tamperelaisessa Messukylän Tovereissa ohjaajien ja valmentajien koulutuksen lisäämisen tarve oli tunnistettu jo syksyllä, kun tehtiin päätös toiminnan painopisteen siirtämiseksi nuorimpiin harrastajiin. Toiminta seurassa vilkastui.  Muutoksen mukana saatiin rekrytoitua seuran omia pelaajataustaisia nuoria lasten ohjaajiksi, myös vanhemmista moni ilmoitti haluavansa mukaan tukemaan lastensa harrastusta. Vaikka MesTossa ei oltukaan sormi suussa lentopallotaitojen opettamisen kanssa, lisäkoulutuksen tarve kasvoi jokaisella harjoituskerralla. Samalla koulutusta haluavien joukko oli kauden mittaan laajentunut, kohderyhmiä oli kolme: valmentajat, vanhemmat ja lapset.

Lopulta voitiin laittaa kalenteriin pitkään odotettu koulutuspäivä, se oli lauantai 26.3.

Räätälöidyn päivän sisällön rakentaminen

Alkoi puhelin-, sähköposti- ja WhatsApp- viestittely MesTon valmennusvastaavan ja Pläkin välillä. Seuran tärkeimpänä tavoitteena oli nopeuttaa lasten siirtymistä leikkien ja pelien kautta lentopallotaitojen oppimisen pariin. Tarvittiin ohjaajille toimivia malleja pallotaitojen opettamiseen. Vanhempien kanssa puolestaan erilaisten ongelmatilanteiden ratkaiseminen, yhteistyön tiivistäminen ja tulevaisuuden valmentajiksi innostaminen asetettiin tavoitteeksi. Ja se tärkein: millä konsteilla saada aikaan harjoitustilanteisiin ilmapiiri, jossa lapset ja juniorit viihtyvät, ovat iloisia ja oppivat. Pläkiin oli ladattu isot odotukset, toki hänen maineensa lentopallovelhona tiedettiin. Mutta oliko tuossa jo liikaa yhden päivän aikana ratkaistavaksi?

Tällainen päivästä tuli

Lauantai oli jaettu kahteen jaksoon, aamupäivä varattiin kaikkein pienimmille ja heidän vanhemmilleen, iltapäivä omistettiin hiukan isommille palloilijoille. Päivästä muodostui osallistujille ikimuistettava. Pläki Honkasen ote asioiden kuljettamiseen oli maaginen; saliin astui valmentajan asuun pukeutunut mies mukanaan valtava määrä positiivisuutta, kokemusta ja osaamista. Päivän vetäjän rauhallinen, kiireetön tapa puhua viritti tunnelman oppimisen kannalta otolliseksi. Jopa eskari-ikäiset keskittyivät tekemiseensä hämmästyttävän hyvin. Seuran valmentajille tuli selväksi, että jo noinkin nuorille voidaan lentopallon perustaitoja opettaa. Se pitää vain tehdä ilon ja onnistumisten kautta.

– Jos lapsella viidestä suorituksesta kolme onnistuu, ollaan jo sillä alueella, missä kehittymistä tapahtuu ja motivaatio säilyy, Pläki opasti valmentajia kokemuksen luomasta nyrkkisäännöstä.

Päivän mittaan tuo tuli todistetuksi moneen kertaan; pienet epäonnistumiset jäivät pikkuhiljaa onnistumisten varjoon. Lasten eri harjoitteiden ohessa Honkanen korjaili kuin vaivihkaa valmentajien pieniä puutteita tai maneereita. Pläki tiivisti huumorilla tuleville valmentajille: ”Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, pääasiassa vain pelkkää epätäydellisyyden sietämistä”.

Jaksaa, kun on kivaa

Iltapäivän, pääosin E- ja D-ikäisten, demoryhmä oli ollut mukana jo aamusta saakka. Kuinkahan jaksaisivat keskittyä omaan harjoitussessioonsa? Tällä ryhmällä oli jo kokemusta muutamasta turnauksesta, tiedettiin miltä tuntuu voittaa tai hävitä ottelu. Se lisäsi varmasti halua oppia uusia taitoja. Kysymys voittamisesta tai häviämisestä on Honkasen mukaan sinänsä sivuseikka. Sitä hän teroitti myös vanhemmille.

– Kun lapsesi tulee kotiin turnauksesta, älä kysy, voititteko. Kysy mieluummin, oliko sinulla kivaa.

Harjoitusten sisään rakennetut pelilliset, pienet kilpailut sen sijaan, niitä Pläki suosittelee.

– Kun otetaan pisteiden lasku mukaan, lasten keskittymien paranee, fokus siirtyy tekemiseen.

Väliin hiukan vakavampaa asiaa

Pläkillä oli aina sopivassa raossa asiaa vanhemmille, tärkeä teema oli vanhempien osallistuminen; jokaisen mukana olo on tarpeen.

– Omalla vapaa-ajallaan harjoituksia vetävää lasten valmentajaa voi auttaa monella tavalla: toimia apuvalmentajana, joukkueenjohtajana tai turnausjärjestelyjen aktiivina, muistutti Honkanen.

MesTossa vanhempien aktiivisuus on lapsilentiksen mukana jo nyt hyvällä tasolla ja toimivaa. Mutta aina asiat eivät välttämättä mene kuin Strömsössä, siihenkin on varauduttava. Vanhemmat kerääntyivät iltapäivän kahvihetken yhteydessä omiin oloihinsa pohtimaan hetkeksi Pläkin johdolla ratkaisuja ongelmatilanteisiin, joihin urheiluseurassa saatetaan joutua: kiusaaminen, syrjiminen, väheksyminen ja kaikenlainen henkinen julmuus, jossa lapset saattavat olla hyvinkin taitavia. Kymmeniä vuosia urheiluseura- ja joukkuetoiminnassa työtään tehneellä Honkasella kokemuksia tällaisestakin riittää, myös esimerkkejä onnistuneista ratkaisuista. Tässä asiassa hän painotti urheiluseuran, joukkueen, valmentajan ja vanhempien välistä avoimuutta ja yhteistyötä.

– Urheiluseuran toiminnalleen asettamat arvot ovat ongelmaa ratkaistaessa hyvä kaivaa esiin, niiden pohjalta asiaa pitää lähteä selvittämään, Honkanen painotti.

Loppuun saakka täysillä Vanhempien palaverin aikana lapsiryhmän harjoittelu pyöri MesTon junnuvalmentajien vetämänä. Kun palaverit oli pidetty, Pläki kokosi vielä kerran lapset ympärilleen, oli päästy tämän ryhmän kanssa viimeiseen osioon: hyökkäyksen harjoitteluun. Intoa riitti. Nähtiin aina vaan parempia suorituksia toinen toisensa perään, eikä väsymyksen merkkiä kenelläkään, vaikka kello vääjäämättä lähestyi puoli viittä. Yhdestä asiasta maagisen treenipäivän vetäjä oli erityisesti mielissään: nyt osattiin olla iloisia omasta ja kaverin onnistumisesta. Se todisti, että tämä oli ollut hyvä ja hyödyllinen päivä.

Teksti: Antero Siuro

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.