”Ratkaisun avaimet eivät ole yksissä käsissä” – Kuinka Suomi liikkuu tulevaisuudessa? -seminaari 2.11.
03.11.2023
Kuinka Suomi liikkuu tulevaisuudessa? -seminaari kokosi liikunta- ja urheiluyhteisöä torstaina 2.11. Jyväskylään, JAMKin Lutakon kampukselle. TUL:n ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteisen seminaaripäivän aikana pureuduttiin aikuisväestön liikkumattomuuteen ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen: onko liikkumattomuuden kriisi ratkaistavissa ja millaisia keinoja eri toimialat voivat tarjota fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi?
Neljäs sektori tulevaisuuden liikuttajana
Monitieteellisen tutkimuskeskus LIKESin johtava tutkija Kati Lehtonen toi seminaariyleisölle ajatuksen neljännen sektorin roolista ja mahdollisuuksista liikunnan kentällä. Neljäs sektori tarkoittaa itseohjautuvaa vapaata kansalaistoimintaa, joka ei ole sidoksissa järjestöihin ja kansalaisyhteiskunnan vakiintuneisiin rakenteisiin. Vapaampi organisoituminen ja löyhempää sitoutumista vaativat liikuntayhteisöt voivat tulevaisuudessa olla entisestään laajentuva mahdollisuus ihmisten liikuttamisessa.
”Onko neljäs sektori ja vapaamuotoisesti organisoituva liikunta uhka nykyrakenteille? Vai voitaisiinko ajatella, että kaikki liikunnan lisääminen on hyvästä?” Lehtonen kysyi puheeenvuorossaan. Parhaimmillaan rajapinta vapaamuotoisesta toiminnasta järjestäytyneenpään seuratoimintaan on auki ja toiminnasta hyötyvät sekä liikkujat että urheiluseurat.
Suomen Olympiakomitean Liike ja liikunnallinen elämäntapa -yksikön johtaja Petri Keskitalo korosti yhteisen viestin merkitystä. Liikkumattomuus ja arjen tapakulttuurin muutos tulee saada ilmastonmuutoksen ohella laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tulevaisuutemme uhkakuvana. Suomen Olympiakomitea on ottanut viime vuosien aikana yhdeksi strategiseksi kärjekseen liikunnallisen elämäntavan edistämisen, johon panostetaan erityisesti vaikuttamistyöllä sekä arkiliikkumisen edellytysten turvaamisella.
”Laajempi yhteiskunnallinen muutos mahdollistaa myös ruohonjuuritason tekijöiden työtä. Liikunnan ja urheilun resurssit on turvattava.” Keskitalo toteaa.
Miljardiluokan kriisi ei näy yksilön arjessa
Poikkihallinnollisesta yhteistyöstä esimerkin seminaariin toivat yhteistyössä TUL, Vantaan kaupunki sekä Diabetesliitto. Miljardiluokan kriisi ei varsinaisesti kosketa yksilöä: yksilön arjessa elintapojen muutoksella on konkreettisempi vaikutus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi Vantaan kaupunki on löytänyt ratkaisuja yksilöiden elintapaohjaukseen suositusta hyvinvointimentoroinnista.
”Liikunta ei yksin riitä. Yksilön tulee saada tukea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon kuuluvat myös ruokavalio ja lepo”, toteaa Suomen Diabetesliiton toiminnanjohtaja Juha Viertola. Kuntien elintapaohjauksessa onkin keskitytty laajemmin yksilön hyvinvointiin, ei ainoastaan liikuntaneuvontaan.
Hyvinvointimentoroinnin päättyessä yksilö kuitenkin uhkaa pudota tukiverkon ulkopuolelle. Ratkaisuna TUL, Vantaan kaupunki ja Diabetesliitto ehdottavatkin, että poikkihallinnollisella yhteistyöllä voitaisiin tukea yksilön elintapamuutoksen pysyvyyttä ja oman liikuntayhteisön löytämistä.
”Liikuntajärjestöjen rooli on toimia välittäjänä. Jokainen voi löytää kipinän liikkumiseen tai itselleen mieluisan yhteisön esimerkiksi paikallisen urheiluseuran kautta. Merkityksellinen tekeminen voi olla liikunnan lisäksi myös vapaaehtoistyötä.” summaa TUL:n pääsihteeri Riku Tapio. Vantaan kaupungin liikuntajohtaja Veli-Matti Kallislahti on samoilla linjoilla.
”Yhteistyöllä voimme vakiinnuttaa hyvinvointimentoroinnin hyvät käytänteet kahden vuoden intensiivijakson päättyessä. Esimerkiksi urheiluseuroista löytyy valtavasti osaamista” Kallislahti toteaa.
Konkreettisia ratkaisuja yhteistyöllä
Paneelikeskustelussa kuultiin seminaaripuhujien lisäksi Liikkuva aikuinen -ohjelman kehityspäällikkö Miia Malvelan sekä JAMKin Kuntoutusinstituutin lehtori Minna Haapakosken näkemyksiä tärkeimmistä keinoista työikäisen väestön liikuttamiseksi.
”Me liikunnan ja hyvinvoinnin parissa työskentelevät toimijat voimme vaikuttaa, millaista viestiä välitämme. Liikkeen lisäämiseen vaikuttavat niin yksilön arvot, mielikuvat kuin tunteet liikkumista kohtaan. Aktiivisuutta voi lisätä yksi teko kerrallaan, vaikka tauottamalla istumista. Työpaikoilla on merkittävä rooli fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä”, Miia Malvela toteaa.
Panelistit nostivat esiin tärkeitä konkreettisia keinoja liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi. Esimerkiksi työterveyshuollon asiantuntemus ja potentiaali tulee saada osaksi fyysisen aktiivisuuden lisäämistä yksilön arjessa. Henkilöstö on hyvä myös osallistaa liikkuvamman työyhteisön suunnitteluun ja käytäntöön viemiseen.
Seminaarin viesti on yhteinen: kukaan ei ratkaise liikkumattomuuden ja paikallaanolon kriisiä yksin. Olemme oikealla tiellä: urheiluseuroissa tehdään jo nyt merkittävästi arvokasta työtä pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja toisaalta yhteiskunnallinen keskustelu aiheen tiimoilta on aktivoitunut esimerkiksi hallitusneuvottelujen yhteydessä. Tulevaisuudessa tulemme kuitenkin tarvitsemaan entistä enemmän konkreettisia tekoja muutoksen edistämiseksi: emme voi odottaa muutosta ja onnistumisia, mikäli emme tee mitään toisin.
Lämmin kiitos kaikille seminaaripuhujille sekä yleisölle aktiivisesta keskustelusta!
