Ponnistuksen porukka Kuusamon lumoissa

Ponnistus kävi jälleen perinteisellä virkistysmatkallaan Kuusamossa. Majoitus tapahtui Retki-Konttaisenmökeillä, joka on Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry:n omistama retkeilyalue Kuusamossa, noin 10 kilometrin päässä Rukan laskettelukeskuksesta. Ryhmämme lähti keskiviikkona aamuvarhaisella Kajaanin kautta kohti Kuusamoa. Kolmen pysähdyksen taktiikalla kahvittelimme Nivalassa, ruokailimme Kajaanissa ja pidimme jaloittelutauon Suomussalmella Hiljaisen Kansan niittykahvilassa.

Hiljainen kansa on Suomussalmella sijaitseva Reijo Kelan vuonna 1988 suunnittelema ympäristötaideteos. Alun perin “Kansa” toteutettiin Kelan tanssiesitystä varten. Paikallinen pelto valtatie 5:n vieressä on vuodesta 1994 lähtien täytetty variksenpelättimen kaltaisilla hahmoilla, joiden päät on tehty turpeesta ja vartalo puukepeistä. Hahmoilla on päällään vaatteet, jotka liikkuvat tuulessa. Hiljaisen kansan keskellä on esitetty performansseja. Paikallinen nuorten työpaja pukee hahmot vuodenajan mukaan. Majoituspaikkaan saavuttuamme teimme lupaamiamme talkootöitä sekä “muonamestarimme” Simo valmisti meille loimulohta, jonka porukalla hävitimme suihimme illansuussa. Päivän kruunasi makoisat löylyt rantasaunassa ja virkistävä uinti Purnujärvessä.

Rukan, Valtavaaran ja Karhunkierroksen henkeäsalpaavat maisemat

Torstaina suuntasimme autot kohti Rukaa, jossa tutustuimme Rukan aktiiviteeteihin. Rohkeimmat kokeilivat ziplinea, vaijeriliukua Rukan tunturin yllä. Liuku on Suomen pisin, 364 metriä pitkä. Lähtö on Rukan huipulta, josta liu’utaan toiselle huipulle Gondolihissiaseman viereen. Matkalla saa nauttia huikeista ja jylhistä tunturimaisemista. Tuulen humistessa korvissasi koet edessäsi henkeäsalpaavan upeat maisemat, liitelet taivaalla täysin turvallisesti. Rukan huipulta tulimme alas kilometrin mittaista teräksistä kesäkelkkarataa. Osa nuorisosta kävi vielä Rukan vesipuistossa. Vatsan täytettä haimme Rukan erinomaisista ravintoloista.

Valtavaaran kautta Retki-Konttaisille. Osa ryhmästämme lähti samoilemaan Rukalta Valtavaaran kautta Konttaiselle. Valtavaara on jokaisen Rukan kävijän must-kohde, 492-metrinen Valtavaara on Tilastokeskuksen mukaan koko Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta. Valtavaaralle on helppo päästä, sillä noin kuuden kilometrin reitti lähtee Rukan laskettelurinteiden alapuolelta. Valtavaaran Huiputus on hienoimpia kävelyreittejä, mitä Kuusamosta löytyy. Reitin alkutaival on tymäkkää nousua, kallioisen metsänpohjan läpi luoviminen onneksi myös palkitaan nopeasti, sillä rivakasta noususta johtuen myös maisemat ovat todella kauniit. Pian ylhäällä edessämme siinsi pikkuruinen palovartijan mökki, joka säitä uhmaten kököttää Valtavaaran huipulla. Huipulla syötimme kädestä pähkinöitä Koilismaan maakuntalintu kuukkelille, jota ovat hyvin kesyjä ja pelottomia. Palovartijan mökiltä on upeat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme kohti kolmen kilometrin päässä olevaa Konttaisen vaaraa. Ensin mentiin alas ja kohta jälleen ylös ja jälleen alas, reitti Valtavaaralta Konttaisille on vuoristoratamainen. Vihdoin pääsimme Virkkulantielle ja sitä pitkin mökeille, jossa lämmin sauna odotti vaeltajia. Illalla mielenvirkeyttä antoi rupattelut iltanuotiolla auringonlaskua ihaillessa.

Pienen Karhunkierroksen suuret nähtävyydet. Perjantaina ohjelmassa oli 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros, jonka patikoi vuodessa noin 60 000 retkeilijää, ja näin se on Suomen suosituimpia retkeilyreittejä. Reitti on tunnettu myös kansainvälisesti; Lonely Planet valitsi Oulangan ja Karhunkierroksen mukaan Euroopan parhaiden kansallispuistojen joukkoon vuonna 2016. Pieni Karhunkierros on suosittu syystä. Saakohan missään muualla Suomessa vastaavalla
matkalla samanlaista kattausta luonnonnähtävyyksiä: koskia, suvantoja, korpimetsää, kanjoneita, vesiputous. Luonnon antien lisäksi reitin retkeilyrakenteet ovat erinomaiset; nuotiopaikat puuvajoineen, levähdyspenkkejä, portaat vaativissa maastokohdissa ja kolme riippusiltaa.

Kierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa Oulankajoessa kuohuvaa Kiutaköngästä, jota markkinoidaan Suomen komeimpana vesiputouksena, eikä suinkaan suotta. Tämä Oulangan kansallispuiston vaikuttava luontokohde sijaitsee vain noin kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta ja on sen ansiosta helposti saavutettavissa. Kiutaköngäs on perinyt nimensä saamen kielen sanasta giuuhta, joka merkitsee syvää ja rotkomaista laaksoa. Sana keävngis eli köngäs viittaa puolestaan suureen vesiputoukseen. Todellisuudessa Kiutaköngäs ei kuitenkaan ole yksi yhtenäinen vesiputous vaan useasta jyrkästä koskesta muodostuva putousten portaikko, jossa vesi syöksyy Oulankajokeen 14 metrin korkeuseron verran runsaan 335 metrin matkalla. Ylin köngäs on putouksista suurin. Siinä vesi putoaa lyhyellä matkalla ainakin neljän metrin verran. Kiutakönkään koskessa vesi virtaa halki rotkolaakson, jonka pohjoispuolen jyrkkä kallioseinämä hehkuu tiilenpunaisena. Tämä tiilenpunainen väri johtuu kalkkikivelle sukua olevasta dolomiittikivestä. Etualan kallio puolestaan on kvartsiittia. Oulankajoki on luonut uomansa näiden kivilajien saumaan, mikä tekee Kiutakönkäästä ainutlaatuisen luontokohteen paitsi Suomessa, todennäköisesti jopa pohjoismaiden mittakaavassa.

Mökeille palattuamme meitä odotti herkullinen rosvopaisti, jonka olimme aamulla laittaneet maakuoppaan kypsymään. Ros­vo­pais­ti ei ole hä­täi­sen herkku – hiilien alla maa­kuo­pas­sa kypsyvä liha säi­lyt­tää aro­min­sa ja sopii kii­reet­tö­miin ke­sä­päi­vien ruokiin. Rosvopaisti kelpasi kaikille, ja ei aikaakaan kun se oli hävinnyt nälkäisiin suihin. “Saunamajurit” Rauno ja Esko olivat jälleen lämmittäneet meille rantasaunan, jonka makoisista löylyistä nautimme ennen nukkumatin tuloa.

Pirunkirkon luola

Lauantaipäivä vietettiin pitkälti mökkialueella kalastellen sekä lupaamiamme talkootöitä viimeistellen. Hävitimme mm. viime syksynä kaadetun männynkannon polttamalla kuin entisaikoina kaskepoltossa ja
saipa siitä eräs mukana ollut tittelin ”kantomestari”. Iltapäivällä kapusimme Rukan Pirunkirkkoon, joka sijaitsee noin 100 metriä korkean Juhannuskallion jyrkänteen yläosassa. Luola ei ole erikoisen suuri, pituutta sillä on vain 5 metriä, korkeutta 1,5 metriä ja leveyttä reilu metri. Luola tunnettiin aikanaan eräänlaisena oraakkelipaikkana. Kun onkaloon kömpi uhrin kanssa ja esitti kysymyksen, Piru antoi unessa vastauksen. Tietäjät saattoivat mennä luolaan ja keskustella siellä unessa tai ihan valveillakin Pirun kanssa, saaden hyviä neuvoja. Kunnioitetun onkalon sijainti on majesteetillinen. Syvennyksessä istuskelu ja alhaalla kiirehtävien turistien. tarkkailu on vertaansa vailla oleva elämys. Alueen kauneus on hiljentävä. Illasta pelasimme lautapelejä ja mölkkyä sekä söimme pippurihaukea kermakastikkeessa kera uusien perunoiden ja jälkiruuaksi nautimme lättyjä. Vielä sauna ja viimeinen uinti Purnujärvessä, näin tämänvuotinen retkemme oli loppusuoralla.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdimme kohti Lapuaa Oulun kautta. Jälleen hieno reissu hyvässä seurassa. Matkan erityisyys on yhteisöllisyys, joka koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä sekä
yhteenkuuluvuudesta. Ensivuonna järjestämme matkan uudelleen ja mikäli matka herättää kiinnostusta, niin ottakaapa yhteyttä ja lähtekää mukaan kokemaan Kuusamon rentouttava vaikutus.

Teksti ja kuvat:
Ari Tuurinmäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.