TUL100 – nimiä, tekoja, tapahtumia: Viktor Damm ja Ponnistus

Aloitamme kirjoitussarjan, jossa nostetaan esiin nimiä ja tekoja, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet TUL:n kilpa- ja huippu-urheiluun.

Suomen Työväen Urheiluliitto TUL juhlii tänä vuonna 100-vuotista olemassaoloaan ja toimintaansa tärkeänä osana maamme liikuntakulttuuria ja monipuolista järjestö- ja seurakenttää.

On sopiva aika tarkastella kulunutta 100-vuotista taivalta, korostaa, kiittää ja kunnioittaa  ahkeran järjestö- ja seuraväen, aktiivisten toimijoiden, valmentajien, ohjaajien ja ennen kaikkea urheilijoiden ja liikunnanharrastajien panosta vuosikymmenten aikana tehdystä työstä.

Tässä TUL Aviisin kirjoitussarjassa on tarkoitus nostaa esiin nimiä ja  tekoja, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet TUL:n kilpa- ja huippu-urheiluun. TUL:n riveistä on noussut useita maailman kärkiurheilijoita, lukuisa joukko arvokilpailu- ja maaotteluedustajia, Suomen mestareita niin yksilö- kuin joukkuelajeissakin. Huippu-urheilijoiden ohella liiton urheilun harrastajista on noussut iso joukko taiteen tekijöitä, kulttuurivaikuttajia ja yhteiskunnan eri aloilla vaikuttavia henkilöitä.

1887–1919

Viktor Damm ja Ponnistus – Tie Koiton talolle

Ponnistuksesta kaikki alkoi

Työväen ensimmäinen voimistelu- ja urheiluseura Helsingin Ponnistus perustettiin 6.9.1887. Ponnistuksen perustaja Viktor Damm näki ruumiinkulttuurin ”kansan yhteisenä asiana” ja häntä kutsutaankin ”työväen liikuntakulttuurin isäksi”. Damm oli muutakin. Hän kehitti koko maata kattavaa voimisteluliikettä, laati voimistelun ja urheilun ensimmäiset pistejärjestelmät, loi kandidaatti- ja maisterivaatimukset liikkujille, aloitti voimistelujuhlat osana laulu- ja soittojuhlia. Hänen ideoiminaan aloitettiin maassamme myös ”olympialaiset pelit”, joissa kilvoiteltiin maan urheilukuninkuudesta.

Damm esitti jo 1897 perustettavaksi ”työväen ja rahvaan voimistelu- ja urheiluliittoa”. Noihin aikoihin maassa perustettiin paljon yhdistyksiä, seuroja ja järjestöjä. Urheilun ohella syntyi ammattiliittoja, työväen yhdistyksiä, nais-, nuoriso- ja raittiusyhdistyksiä ja vapaapalokuntia.

Työväen urheiluliittoa ei tuolloin syntynyt, mutta sen sijaan Dammin ja hyvän ystävänsä, ”Suomen urheilun isäksi” mainitun Ivar Wilskmanin (W. oli myös Ponnistuksen kunniajäsen) yhteisaloitteesta perustettiin Suomalainen voimistelu- ja urheiluliitto.

SVUL syntyi Ponnistuksen voimistelujuhlien yhteydessä 17.6.1900.

Tie Koiton talolle

Työväen urheiluseurat liittyivät siis SVUL:oon. SVUL, sen piirijärjestöt ja seurat aloittivat intoa puhkuen maan voimistelun ja urheilun kehittämisen ja levittämisen. Mallia otettiin ulkomailta ja myös syntyneestä Pierre de Coubertinin perustamasta nykyajan olympialiikkeestä, jonka olympiakisat pikku hiljaa herättivät kiinnostusta suomalaistenkin urheilijoiden keskuudessa.

Lajijaostoja ja –valiokuntia, sittemmin lajiliittoja perustettiin, voimistelu ja urheilu korosti kilpailuhenkeä ja tulostavoittelua. Valistustyötä koko kansan liikuttamisesta ei kuitenkaan unohdettu, se nähtiin yhteiskunnallisesti tärkeäksi.

SVUL:n nimi muutettiin 1906 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitoksi.

Lajeissa kilpailtiin piirien mestaruuksista, Suomen urheilukuninkuudesta ja mestareista. Kansainvälistä kilpailukosketusta haettiin ja olympiakisatkin saivat suomalaisosanoton.

Työväen urheiluseurojen urheilijat olivat olympiassa mukana – ja menestyksellä.

Lontoon kisoissa 1908 Helsingin Jyryn Kalle Nieminen kilpaili maratonilla ollen kymmenes. Jyryn Jussi Kivimäki oli edustajana painissa.

Tukholman kisoissa 1912 Helsingin Jyryn (ja Kuopion Riennon kasvatti) Hannes Kolehmainen voitti kultaa 5 000 ja 10 000 metrillä sekä maastojuoksussa. Hannes juoksi Suomen ”maailman kartalle”. Hän saavutti myös hopeaa maastojuoksun joukkuekisassa, joukkueessa juoksi myös Helsingin Ponnistuksen kasvatti Albin Stenroos. Maratonille osallistuivat Helsingin Jyryn Tatu Kolehmainen ja Aarne Kallberg. Jyryn Ville Kyrönen sijoittui maastojuoksussa seitsemänneksi.

Vaasan Kiiston Aarne Lindholm oli edustajana 5 000 metrillä, maastojuoksussa ja 3 000 m joukkuekilpailussa.

Paini oli vahva laji, mukana 11 työväen seurojen painijaa. Kotkan Riennon Kaarlo Koskelo (60 kg) nappasi kultamitalin, mukana myös Helsingin Jyryn Kaarle Leivonen (60 kg), Lauri Haapanen (60 kg), Taavi Kolehmainen (67,5 kg), Alfred Salonen (67,5 kg), Oskar Kumpu (82,5 kg), Oskar Wiklund (82,5 kg), Vaasan Kiiston Vilho Pukkila (67,5 kg), Uuno Pelander (raskas sarja), Kotkan Riennon Aatami Tanttu (67,5 kg) sekä Tampereen Yrityksen Ville Lehmusvirta (60 kg).  Sarjassa 60 kg pronssia paininut Otto Lasanen siirtyi myös Helsingin Jyryn vahvaan painitalliin. Mainittakoon  että Helsingin Jyryn maailmanmestari Alex Järvinen siirtyi  ennen olympialaisia ammattipainijaksi, koska raskas kivityömiehen ammatti ja paini eivät sopineet yhteen.

Finlayson&Co:n v- ja u-seuran Kalle Vasama oli mukana miesten joukkuevoimistelun hopeajoukkueessa. Moniottelussa maata edustivat Tampereen Yrityksen Edvard Jansson, Viljami Nieminen ja Yrjö Vuolio.

Turun Veikkojen August (Antti) Raita oli maantiepyöräilyssä kuudes ja joukkuekisassa viides.

SM-menestystä tuli monissa lajeissa, erityisesti painissa, yleisurheilussa, voimistelussa ja luistelussa. Työväen seuroissa kilpailtiin paljon myös hiihdossa, mäenlaskussa, jalkapallossa, painonnostossa, soudussa ja purjehduksessa. Monissa lajeissa työväen seurat olivat maan kärkeä, menestyksekkäin oli maan suurimpiin seuroihin kuulunut Helsingin Jyry. Hiihdossa kilpailtiin 1920-luvulle asti  lähinnä tasamaalla, Virolahden Vapauden Jussi ja Eetu Niska olivat lajin Suomen mestareita ja maailmanennätysmiehiä. Jussi Niskaa pidettiin ”maan hiihtokuninkaana”. (Niskan suvun jälkeläinen Risto Korpela toimii parhaillaan TUL:n pääsihteerinä).

Naisten voimistelu (joukkue) ja yleisurheilu olivat 1900-luvun alkupuolella jo hyvässä kasvussa. Työväen seurojen naisilla oli erittäin aktiivinen ote. Toiminnan aktivoijina olivat mm. Viisu Salovaara, Helmi Paasonen ja Elsa-Kirsti Koponen. Mainittakoon, että ”suomalaisen luonteenlaadun mukaisen naisvoimistelujärjestelmän” kehittäjä Hilma Syvälahti (myöh. Jalkanen) toimi myös Ponnistuksen naisvoimistelun kehittäjänä ja ohjaajana.

Urheilu ja liikunta on aina osa yhteiskuntaa. Yhteiskunnalliset olot, ihanteet, aatteet ja toiminnot heijastuvat kaikessa inhimillisessä elämässä.  Niinpä oli ymmärrettävää, että yhteiskunnallisten olojen kärjistyminen koski myös liikunnan ja urheilun kenttää. Sisällissota, sitä edeltäneet ja seuranneet asiat, koskivat liikuntaväkeäkin.

Sisällissodalla oli traagiset seuraukset. Sen saivat kokea tuhannet ja taas tuhannet perheet, miehet, naiset ja lapset. Sen seuraukset ovat näkyneet vuosikymmeniä.

Työväen urheiluseurat, jäsenet, aktiivit toimitsijat ja urheilijat olivat suurin joukoin mukana punaisten puolella, suuri osa ihmisistä lähti kapinaan köyhyyden, nälän ja kurjien elinolosuhteiden ajamana. Menetykset olivat valtavat, tuhansia kaatuneita ja vankileireillä  kuolleita, teloitettuja, hajotettuja perheitä, lakkautettuja seuroja, kansalaisuusluottamuksen menettämisiä.

Juuri päättyneenä vuotena 2018 korostettiin lukuisissa tilaisuuksissa rehellisiä arvioita tapahtuneesta, sovinnon ja suvaitsevaisuuden merkitystä, ihmisyyttä ja hyvää tahtoa.

Monet urheilijat menettivät henkensä. Helsingin Jyryn komppania taisteli monilla rintamilla, Karjalan rintamalla 130 miehen joukosta 68 palasi takaisin. Kaatuneiden joukossa oli mm. komppanian päällikkö Hjalmar Marttinen, valiovoimistelija ja poikaohjaaja, Suomen mestari ja olympia kuudes painija Taavi (Tatu) Kolehmainen, mestaripainija ja Marttisen jälkeen komppanian päällikkönä toiminut Adam Malm haavoittui vakavasti.

Sortavalan Ponnistuksen SM-mitalipainija, seuran puheenjohtaja, SVUL:n Itä-Karjalan piirin puheenjohtaja Emil Sainio menetti henkensä. Samoin Lappeenrannan Vesan puheenjohtaja ja SVUL:n Etelä-Saimaan piirin puheenjohtaja Taavi Strandman, kuten myös Kotkan Riennon painivalmentaja ja SVUL:n Kymenlaakson varapuheenjohtaja Vilho Alhojärvi (valmensi mm. kultamitalisti Kaarlo Koskeloa).

Useat työväen seurojen puheenjohtajista menettivät henkensä, kuten Ylöjärven Tuiskun Juho Alanen, Joutsenon Oskari Jauho, Kotkan Riennon Juho Kokkola, Mäntän Valon Yrjö Korvensyrjä, Palosaaren Urheiluseuran Juho Myntti, Lahden Taimen Matti Rautiainen, Talikkalan Tovereiden Otto Saario ja Jämsän Tarmon perustajajäsen, puheenjohtaja August Laine.

SVUL:n keskushallinto päätti marraskuussa 1918 syyskokouksessaan, että liitosta on erotettava ne seurat, jotka osastoina olivat osallistuneet kapinaan sekä ne seurat, joiden jäsenistä puolet tai enemmän oli tuomittu kapinaan osallistumisesta. Lisäksi oli erotettava ne jäsenet, jotka olivat menettäneet kansalaisluottamuksensa.

Suomen Työväen Urheiluliitto perustettiin Koiton talolla Helsingissä 26.1.1919.

 

Teksti: Martti Kempas, valmennus-/lajipäällikkö (eläk.), liikuntatieteiden tohtori, sekä Antti Kempas, liikuntapäällikkö, olympiaurheilija

Kuva: Wikimedia Commons/Official Olympic Report. Kuvassa Hannes Kolehmainen voittaa 10 000 metrin juoksun Tukholman olympialaisissa vuonna 1912.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.