TUL 100 vuotta ja eteenpäin

Suomalainen urheilun ja liikunnan järjestökenttä eroaa monen muun maan malleista johtuen vapaaehtoisen seuratyön vahvasta osuudesta ja keskusjärjestöjen tasolla vuoden 1918 tapahtumista. Urheilu on vahvaa tunnetta, mikä näkyi myös sodan jälkeen poikkeuksellisen vahvana liikuntapoliittisena reaktiona - työväen urheilijoiden erottamisena liitosta ja sulkemisella ulos maan edustamisesta. Juuri samaan aikaan muutoin yritettiin yhtenäistää kansaa esim. ensimmäisillä kuntavaaleilla.

Jari Kupila pohti Elmo-lehden TUL:n historiasta kertovan artikkelin lopussa, mikä oppi TUL:n traditiossa piilee koko nykyajan yhteiskunnalliselle urheilulle?

Viikonlopun 100 v juhlissa useampi puhuja niin omasta porukasta kuin yhteistyökumppaneista pohti tätä samaa kysymystä, johon tässä hieman vastausta ja pohdinnan jatkoa. TUL on osoittanut tarpeellisuutensa liikunnan ja urheilun kentällä olemalla yhä yksi Suomen vahvimmista kansalaisjärjestöistä 886 seuran jäsenistöllä. Seuroille liitto on edunvalvoja, kouluttaja, kilpailujen ja tapahtuminen järjestäjä sekä yhteen kokoaja. TUL:n toiminnassa on yhden lajin erikoisseuroja, mutta runsaasti myös monen lajin yleisseuroja sekä seuroja, jotka eivät osallistu mihinkään viralliseen kilpailutoimintaan, joista voi käyttää nimitystä kyläseurat. Toimintaan mahtuvat siis kaikki. Toiminta on perustunut ja perustuu vapaaehtoistyöhön, jossa korostuu yhdessä tekemisen merkitys sekä merkityksellisyyden kokemus toisten parhaaksi tehtävästä työstä. Liitto on aina huolehtinut urheilullisen koulutuksen lisäksi seurojen järjestötoiminnan koulutuksesta, jonka avulla on voinut ponnistaa myös muihin tehtäviin esim. liikunnan päätöksenteossa. Liikunnan rahoittamiseksi TUL oli yksi kolmesta tippaustoimiston eli nykyisen Veikkauksen perustajista. Harrastamisen matala kynnys on tarkoittanut aina mahdollisemman pienellä taloudellisella panostuksella mukaan pääsemistä, mikä on nyt tullut myös muiden teemaksi ja julkiseen keskusteluun.

Kansalaisjärjestötoiminnan ja harrastamisen mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni poliittisesta päätöksenteosta niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla, minkä vuoksi tämä yhteys on ymmärrettävä. Näin ajatellen liikunta ja urheilu ovat aina osa politiikkaa, vaikka toisin halutaan uskotella. TUL on myös koko historiansa ajan ollut mukana kansainvälisen työläisurheiluliiton toiminnassa ja esim. ottanut osaa urheilun eettiseen keskusteluun doping-, ihmisoikeudet ym. asioissa. Yhteistyön merkitys muiden kuin liikuntajärjestöjen kanssa on ymmärretty jo kauan sitten ja tästä syystä ammattiyhdistysliike, eläkeläisjärjestöt, kulttuuri-, retkeily- ja ulkoilujärjestöt sekä luonnonsuojeluliitto ovat luontevia yhteistyökumppaneita niin alueilla kuin liittotasolla.

Näistä syistä TUL:n merkitys on yhä vahva ja lähtee kohti seuraavaa 100 vuotta. Yhteiskunnallista keskustelua liikunnan ja urheilun merkityksestä olisi hyvä käydä, muutoinkin kuin rakenteisiin liittyen, joista viime vuosina on kokemusta aivan riittävästi. Mikä on liikunnan laaja merkitys ja miten sitä toteutetaan tulevaisuudessa? Tähän pohdintaan saadaan toivottavasti useita keskustelijoita.

Teksti: Sirpa Paatero
Kirjoittaja oli TUL:n puheenjohtaja vuosina 2007-2016

Kuva: Salla Virtanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.