Ajankohtaista


Blogi: Nuorten liikuntaan pitää panostaa – LIITU-tutkimuksessa huomattiin nuorten vähäinen liikunta

Nuorten liikuntaan pitää panostaa. Kuvituskuva.

Blogin kirjoittajana toimi kesätyöntekijä Emmi Ylä-Soininmäki. Emmi oli varapääsihteerinä kaksi viikkoa ja avusti pääsihteeriä ja muuta henkilöstöä erinäisissä työtehtävissä.  

Meillä TUL:llä pyritään saamaan kaikki mukaan liikkumaan ja löytämään liikunnan ilon, mukaan lukien lapset ja nuoret. Tuoreessa LIITU-tutkimuksesta selvisi huolestuttavia tietoja nuorten liikunnasta. Nuorten ja erityisesti lukioikäisten liikkumista tutkittiin ja huomattiin, että liikunta on liian vähäistä. Tarkkailluista 7–70-vuotiaista suomen kansalaisista juuri lukioikäiset, eli nuoret, liikkuvat kaikista vähiten! 

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU -tutkimuksessa kerättiin lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä tietoa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa nykynuorison ajatuksista, suhtautumisesta, asenteista ja kokemuksista liikuntaa kohtaan. LIITU-tutkimusta on aikaisemmin toteutettu peruskoululaisille, mutta viime vuonna tutkimuksen kohteeksi pääsivät erityisesti myös lukiolaiset. Heidän liikuntatutkimuksensa aineisto kerättiin viime vuoden syys-joulukuussa sähköisillä kyselyillä ja liikemittareilla. 

Siinä tutkittiin kohderyhmän paikallaanoloa, liikettä ja unta liikemittarien avulla ympärivuorokautisesti. Tutkimus oli yhteistyötutkimus, jota johti Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen keskus. Sen tavoitteena on parantaa laajasti suomalaisten kansanterveyttä. 

Tutkimustuloksia verrattiin nuorten liikunnan suositusmäärään, joka on vähintään yhden tunnin verran liikkumista päivässä. LIITU-tutkimuksessa saatiin selville, että mitätön osuus tutkimuksessa olleista lukiolaisista täyttivät liikuntasuositukset, vain 2,6 % täytti vähäisimmät liikuntasuositukset. Kyselytutkimuksen mukaan kolmasosa lukiolaisista liikkui kolmena tai neljänä päivänä viikossa ja lähes yhtä monta koululaista harrasti liikuntaa jopa viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Vähän liikkuvia nuoria oli reilu viidennes. 

Tulokset ovat huolestuttavia, sillä liikkumattomuus ja liikunnan väheneminen vaikuttavat negatiivisesti kaikkeen terveyteen, niin fyysiseen, psyykkiseen, kuin sosiaaliseen. Lihaskunto heikkenee, eikä välttämättä jaksa liikkua paikasta toiseen. Lisäksi voi kokea huonoa omatuntoa sisällä istumisesta ja eikä välttämättä saa kokea samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä voi kokea esimerkiksi pelatessa koripalloa ystävien kanssa. Kun liikettä on vähän, myös unen saanti ja laatu ovat heikompia. Niukka yöuni ja runsas istuminen ovat riskitekijöitä moniin sairauksiin, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen. 

Lukioikäisten suomalaisten vähäisten liikuntamäärien syitä on pohdittu. Nuorten liikuntamahdollisuuksien puuttuvan palasen uskotaan olevan vähenevä seuratoiminta ja rajalliset harrastusmahdollisuudet lukioikäisille. Tämän ikäisten nuorten omaehtoinen liikunta korostuu, ja omatoimiseen liikuntaan voi olla hankala päästä mukaan, jos siihen ei ole tottunut. Digitalisoituminen on yksi suuri liikkumista vähentävä tekijä. 

Henkilökohtaisesti koen eläväni kuvitteellisessa liikuntakuplassa harrastukseni jalkapallon kanssa. Näen kuplassa ympärilläni pääosin urheilullisia ja tavoitteellisia joukkuetovereitani, sekä muita seuran pelaajia. En ole huomannut samalla tavalla joidenkin ikäisteni, tai vähän vanhempien nuorten liikkumattomuutta. Jalkapalloseurassa voin kuitenkin todeta, että pieniä potkijoita, kuten yhdeksänvuotiaita lapsia on moninkertaisesti enemmän kuin ikäisiäni. Yhdeksänvuotiaan on helpompi aloittaa joukkueessa, josta hänelle löytyy sopiva aloitustaso ison pelaajamäärän takia ja paljon kavereita, verrattuna esimerkiksi 17-vuotiaaseen, joka haluaa aloittaa uuden lajin. Joukkuekoot voivat olla pieniä ja joukkueessa kaikki ovat voineet tuntea toisensa jo monta vuotta. 17-vuotiaan nuorten kynnys osallistua ohjattuun liikuntaan on paljon suurempi tällaisessa tilanteessa. 

Nuorten yhtenä suurena liikkumista rajoittavana tekijänä on pelko huonosta sosiaalisesta kokemuksesta. Jos kaikki tapahtumat, leirit ja lajiharjoitukset olisivat yhteisöllisiä ja ihmisillä olisi matala kynnys osallistua niihin pelkäämättä tulevansa kiusatuksi tai syrjityksi, niin liikkumisen ilo ja liikunnan parissa viihtyvyys sekä liikunnan määrä lisääntyisi.

Toinen liikuntaa lisäävä asia olisi uusien lajien kokeilemisen mahdollistaminen. Vähemmän liikkuva ihminen voisi löytää intohimonsa tuntemattomammastakin lajista, mistä ei ole välttämättä kuullutkaan. Uusien kokemuksien mahdollistaminen, ja vaikka judotunnille meneminen, voisi saada elämäntyylin muuttumaan liikunnallisemmaksi. Uskallan väittää, että oma intohimo lajia kohtaan on paras motivaationlähde liikuntaan. 

Täällä TUL:ssä voisimme edistää vähemmän liikkuvien ihmisten liikuntaa tarjoamalla vielä monipuolisemmin uusia lajivaihtoehtoja leireille ja tapahtumiin. Niistä voisi löytää lisäintoa liikkumiseen uuden lajin äärellä. Leireistä ja tapahtumista keskityttäisiin erityisesti rentoon ilmapiiriin ja ihmisten sosiaaliseen puoleen, jotta kaikilla olisi erinomainen ympäristö liikunnan ilon löytämiseen. Esimerkiksi leirin lentopallopelistä voi jäädä loppuiäksi innostus pelata lentopalloa hyvän ryhmähengen takia. 

Liikkuminen on mahtava ja jokaista koskeva asia, mutta sille ei aina valitettavasti löydä tarpeeksi aikaa. Onneksi on kuitenkin todettu, että vaikka nuorten liikkuminen on vähäistä, heillä on positiiviset arvot liikkumista kohtaan.