TUL100 – nimiä, tekoja ja tapahtumia: 1959–1972

Viides osa kirjoitussarjasta, jossa nostetaan esiin nimiä ja tekoja, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet TUL:n kilpa- ja huippu-urheiluun.

Edustuskiistoja, oman toiminnan kehittämistä

Kansainvälisen urheilun kilpailu kiristyy

Suomessa 1960-luvun alku oli urheilun eriytymisen aikaa. Työväen urheilu oli jakaantunut kahteen järjestöön, yhteistoimintasopimukset SVUL:n lajiliittojen kanssa olivat poikki.

Rooman vuoden 1960 olympialaisiin ei TUL:n urheilijoita valittu. Squaw Walleyn talvikisoihin maailmanmestari Juhani Järvinen oli päässyt Olympia-60-yhdistyksen nimissä, samaa erityisjärjestelyä yritettiin presidentti Urho Kekkosen voimakkaalla panoksella saada aikaiseksi kesäkisojakin ajatellen. Kekkonen vetosi urheilujohtajiin ”parhaiden urheilijoiden” lähettämisestä kisoihin. Välitysesitys hyväksyttiinkin Olympiakomitean hallituksessa äänin 9-4, mutta valtuuskunnassa hallituksen päätös kaatui lajiliittojen äänin 20-13. Nyrkkeilyn Euroopan mestari Kokkolan Työväen Urheilijoiden Olli Mäki ja kymmenkunta muuta TUL:n huippua jäivät ilman kisalippua.

TUL:n vahvat nimet painijat Taisto Kangasniemi (Tampereen Painiseura), Mauno Ukkola (Haukiputaan Heitto), Paavo Laukkanen ja Reijo Ollila (Rovaniemen Lappi), Väinö Hakkarainen (Suolahden Urho), voimistelijat Kalevi Suoniemi, Martti Mansikka ja Hannu Rantakari (Tampereen Sisu), keihäänheittäjä Olavi Kauhanen (Tampereen Kisatoverit) ja painonnostaja Reino Suominen (Turun Weikot) eivät kisaedustusta saaneet.

Kilpailu kansainvälisessä urheilussa oli sosialististen maiden mukaantullessa kovasti kiristynyt, osanottajamaidenkin määrä oli urheilun kansainvälistymisen myötä noussut. TUL oli laajentanut omia kansainvälisiä suhteitaan; urheilija-, koulutus- ja kilpailuvaihtoa käytiin 15 maan kanssa. Kisakeskuksen urheiluopistosta oli muodostunut TUL:n liikuntaväen opinahjo, kurssikeskus. Kilpaurheilun lisäksi panostettiin kovasti myös kansanurheiluun: kuntourheilu ”Korkealle kansan kunto” -teemalla sai seuroissa ja ammattiyhdistysväen keskuudessa vankan aseman.

SVUL oli vuonna 1961 toistamiseen muuttanut nimeään, nyt kirjainlyhenne tarkoitti Suomen Valtakunnan Urheiluliittoa. Lajiliittojen painoarvo oli kasvanut. TUL:n liittoneuvosto oli vuonna 1962 hyväksynyt seurojensa kilpailujäsenyyden lajiliitoissa, mutta vasta kesäkuussa 1966 SVUL ja TUL allekirjoittivat runkosopimuksen, jonka mukaista kilpailujäsenyyden yhteistyömallia alettiin toteuttamaan. Yhteistyö pääsi kunnolla alkamaan.

1960-luku oli urheilun talouden kannalta vaikeaa aikaa. Laajeneva toimintakenttä, kiristynyt kansainvälinen kilpailu vaativat lisäpanostuksia. Urheilun alkava ammattimaistuminen asetti omat lisäsatsauksensa. Suomi ei ollutkaan enää urheilun suurvalta.

Olipa kansainvälisesti ja kansallisestikin levinnyt voimakasta kritiikkiä huippu-urheilua ja erityisesti olympialiikettä vastaan. Presidentti Kekkonenkin otti kovasti kantaa kuulussa ”sporttipuheessaan” Jyväskylän Liikuntatieteellisen laitoksen avajaisissa syksyllä 1971 ja arvosteli ”ajastaan jälkeenjääneitä urheilujärjestöjä” ja esitti jopa ”Kansainvälisen Olympiakomitean tehtävien siirtämistä UNESCO:lle”.

Puheeseen reagoitiin, oppia otettiin ja oli jo otettukin, kun 1970-luku alkoikin hienoilla urheilusaavutuksilla. Urheilijoiden taloudellisiksi tukijoiksi oli saatu yrityksiä, mutta myös Urheilijoiden Ammattien Edistämissäätiö 1972, liittojen stipendijärjestelmiä ja Olympiakomitean lisäpanostusta. TUL oli myös kehittämässä omia urheilijoidensa ja valmentajiensa tukemista.

Olympialaiset 1964, Tokio

Painissa Haukiputaan Heiton Eero Tapio (6.), Tampereen Painiseuran Taisto Kangasniemi.

Voimistelussa Tampereen Sisun Hannu Rantakari (hypyissä pronssimitali).

Olympialaiset 1968, Mexico City

Painissa Haukiputaan Heiton Eero Tapio.

Nyrkkeilyssä Oulun Tarmon Erik Nikkinen, Kemin Innon Mauri Saarivainio.

Voimistelussa Tampereen Sisun Reino Heino, Hannu Rantakari ja Lasse Laine.

Olympialaiset 1972, Munchen

Painissa Haukiputaan Heiton Eero Tapio.

Nyrkkeilyssä Kemin Innon Reima Virtanen (hopeamitali), Hämeenlinnan Kisan Pentti Saarman.

Yleisurheilussa Tainionkosken Kisan Ossi Karttunen (4×400 m 6.), Lohjan Louhen Ari Salin (4×400 m 6.), Karhulan Työväen Urheilijoiden Ari Väänänen (pituus 11.)

Talviolympialaiset 1960, Squaw Walley

Luistelussa Helsingin Työväen Luistelijoiden Juhani Järvinen (1 500 m 5., 10 000 m 8.)

Talviolympialaiset 1964, Innsbruck

Luistelussa Helsingin Työväen Luistelijoiden Juhani Järvinen (1 500 m 8.)

Talviolympialaiset 1968, Grenoble

Hiihdossa Karhulan Veikkojen Marjatta Kajosmaa (5 km 5., 10 km 5., 4×5 km 4.)

Luistelussa Helsingin Työväen Luistelijoiden Kaija-Liisa Keskivitikka (3 000 m 4., 1 500 m 6., 1 000 m 7.) , Taalintehtaan Jäntevän Olavi Hjellman.

Muut arvokilpailu-, maaottelu- ja SM-tason urheilijat ja joukkueet

Edellä mainittujen huippujen lisäksi TUL:lla oli 1960-luvulla  ja 1970-luvun alussa useita arvokilpailu-, maaottelu- ja SM-tason urheilijoita sekä joukkueita.

Yleisurheilussa Lamminpään Korven Torsti Helminen, Turun Kisa-Veikkojen Pentti Mäkilä, Lohjan Louhen Lasse Ketola ja erityisesti Tainionkosken Kisan Ossi Karttunen ja Lohjan Louhen Ari Salin olivat pikajuoksujen kärkinimiä. Naisten puolella Sirkka Norrlund ja Aila Haapala Vaasan Tovereista olivat  ykkösinä. Kestävyysjuoksuissa Kotkan Kisa-Veikkojen Lasse Honkanen, Helsingin Jyryn Keijo Ceder ja Teuvo Meskanen, Turun Weikkojen Erkki Koskinen, Äänekosken Huiman Jalo Kumpulainen, Hirvensalon Heiton Martti Rouvinen, Suolahden Urhon Kalle Hakkarainen, Toijalan Valppaan Arja Aaltonen ja Turun Weikkojen Marita Aaltonen kärkiniminä.

Hypyissä  Myllykosken Tovereiden Antero Tapola korkeudessa oli nelinkertainen Suomen mestari, naisten puolella liiton parhaina Kokkolan Työväen Urheilijoiden Anna-Maija Aikionniemi ja Koiviston Iskun Auli Virta, pituudessa Salon Vilppaan Ossi Helin ja erityisesti Karhulan Työväen Urheilijoiden Ari Väänänen oli maajoukkueen vakiokalustoa. Kolmiloikassa Turun Pyrkivän Ismo Salmi oli myös maajoukkuehyppääjä. Seipään ykkösenä Karkkilan Urheilijoiden Keijo Mahlamäki.

Heitoissa Olavi Kauhanen oli ehdoton kärkimies keihäässä, naisten puolella Nuutajärven Esan Lea Laiho, kiekossa Ikaalisten Työväen Urheilijoiden Einari Marjamäki rikkoi Carol Lindroosin TUL:n ennätyksen, naisten kiekossa ykkösenä Turun Weikkojen Eeva-Liisa Jauhiainen, moukarin kärjessä heitti Turun Weikkoja ja Isojoenrannan Sisua edustanut Esa Wahlman.

Ottelujen kärjessä Puistolan Pyryn Rolf Virtanen ja Leppäkosken Voiman Veikko Pietilä.

Painissa maan ehdoton ykkösnimi oli Haukiputaan Heiton Eero Tapio, maailman ja Euroopan mestari, joka saavutti kaikkiaan kuusi arvokilpailumitalia. Hänen lisäkseen lajin kärjessä olivat Kemin Innon Raimo Taskinen ja Seppo Nordlund, Kauhavan Vesan Teuvo Näätänen, Vaasan Toverien Lars Lax ja Risto Björlin, Vuoksenniskan Ryhdin Arto Kyllönen, Pietarsaaren Innon Ilmari Timonen, Rauman Työväen Urheilijoiden Aleksanteri Repo, Suolahden Urhon Ivar Wacklin ja Pentti Jakonen, Helsingin Kotkien Martti Miettunen ja Tage Nordström, Haukiputaan Heiton Osmo Hekkala, Jouko Arffman, Veikko Järvelä, Heino Jämsä ja Hannu Erkkilä.

Nyrkkeilyssä Olli Mäki saavutti ammattilaisten Euroopan mestaruuden ja pääsi jopa sarjansa MM-otteluun.  Mäen lisäksi lajin ykkösnimeksi Suomessa nousi olympiamitalisti Kemin Innon Reima Virtanen, joka saavutti myös kaksi EM-pronssia. TUL hallitsi lajia, sen takasivat nimet Saarivainio, Nikkinen, Saarman, Oulun Tarmon Jukka Lappalainen, Kalevi Kosunen, Ykspihlajan Reiman Terry Laitala, Paavo Ollikainen, Palosaaren Urheiluseuran Sven Öhling, Turun Weikkojen Teppo Oksanen, Hannu Mäki, Ismo Leinonen, Kemin Innon Pentti Saviaro, Osmo Näätsaari, Paavo Aho, Ylivieskan Vedon Jouko Ojakangas, Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijöiden Yrjö Sikiö, Helsingin Jyryn Kalevi Kanto, Urho Harjula, Reino Kivekäs, Hämeenlinnan Kisan Raimo Nisula.

Painonnostossa oli Suomisen lisäksi huippunimiä olivat Helsingin Jyryn Yrjö Haatanen, Pieksämäen Pyrinnön Martti Muukka, Jyväskylän Painonnostajien Aarne Vehkonen, Jyväskylän Lohen Erkki Hela, Äänekosken Huiman Erkki Anttila, Tampereen Veikkojen Pekka Laine, Viljo Nieminen, Hyvinkään Pontevan Hannu Saarelainen, Helsingin Työväen Painonnostajien Olavi Mahlman, Turun Weikkojen Matti Grönroos.

Yksilö- ja joukkuevoimistelu oli vahvaa. Telinevoimistelussa Tampereen Sisun olympiamiesten vanavedessä huipulle nousivat  nuoret Reino Heino, Kari Heinonen, Kari Vuoristo ja erityisesti Lasse Laine, joka kaksoisvoltteineen saavutti permannolla EM-kultaa.

Sisu oli seurana maan ehdoton ykkönen. Naisten parhaana voimisteli Pietarsaaren Innon Riitta Flinkman saavuttaen kuusi Suomen mestaruutta ja Kirsti Haapoja.

Uutena lajina tuli mukaan moderni voimistelu eli rytminen kilpavoimistelu, sen esikuvaurheilijaksi nousi Helsingin Kotkien Rauni Koskinen, joka lajin ensimmäisissä MM-kisoissa sijoittui hienosti seitsemänneksi.

Naisten joukkuevoimistelu  säilytti perinteisen asemansa liittojuhlien, piiri- ja seurajuhlien sekä  monien muiden tapahtumien laatuohjelmana. Ilman naisten esiintymisiä moni tilaisuus olisi ollut sisällöltään aneemisia. Naisten joukkuevoimistelun parhaimmat ryhmät tekivät  myös esiintymismatkoja lukuisiin maihin. Joukkuevoimistelusta tuli jatkossa kilpailulaji.

Pyöräilyllä on myös pitkät perinteet TUL:ssa, vaikka samanlaisia asemia kuin 50-luvulla lajilla ei ollut, vasta 1970-luvulla TUL:n pyöräily nousi menestyslajiksi. Tampereen Yritys ja Sisu, Hyvinkään ponteva ja Turun Weikot oli lajin ykkösseuroja. Urheilijoista mainittakoon Turun Weikkojen John Forss ja Raimo Koskinen, Helsingin Työväen Luistelijoiden Juhani Järvinen ja Heikki Mattila, Hyvinkään Pontevan Seppo ja Reijo Myyryläinen, Lauttasaaren Innon Paul Ahokas, Tampereen Yrityksen Tero, Timo ja Teppo Niemi, Tampereen Sisun Kari Puisto miehissä ja naisten osalta Tampereen Sisun Eila Suuripää, Hämeenlinnan Kisan Mirja Pentikäinen ja Mynämäen Toverien Onerva Kirveennummi.

Suunnistus oli nouseva laji. Liiton kärkiniminä olivat Tampereen Yrityksen Markku Jokela, Järvensivun Kisan Matti Saarinen, Vammalan Voiman Unto Kanerva, Oulun Tarmon Ilmo Rahkola, Mauno Kervinen, Koskelankylän Riennon Antero Mikkonen, Kemin Innon Eila ja Aira Mylly ja Ulla Mehtälä.

Pöytätenniksessä oli myös vireää toimintaa, kärkiseuroina Toukolan Teräs, Koiton Riento ja Tapiolan Otso. Lajin huippunimiä oli Toukolan Teräksen ja Tapiolan Otson Esa Valasti, Otson Eero Antikainen, Tapio Simonen ja Jouni Pukkila sekä Koiton Riennon Tuula Jaskari. Joukkuekisoissa parhaiten menestyivät Tapiolan Otso, Jyväskylän Nousu ja Turun Kisa-Toverit. Lajin huippukisaa Victor Barna-tapahtumaa liiton jaosto alkoi järjestää vuonna 1968.

Keilailu oli uusi laji TUL:ssa, lajin ykkösmenestyjä Eija Krogerus valittiin liiton parhaaksi naisurheilijaksi 1967.

Melonnan kärkiurheilijoina liitossa olivat Tampereen Vihurin Keijo Ahvonen, Airisto-Melojien Jorma Hellman ja Oiva Kottonen, Helsingin Jyryn Tor ja Rolf Wikström.

Purjehduksessa menestyivät SM-tasolla parhaiten Helsingin Työväen Pursiseuran Måns AnderssonJarmo Glan sekä Juhani Bremer, joka jatkossa nousi yhdeksi maan parhaista purjehtijoista.

Moottoriurheilu oli myös yksi liiton menestyslajeista. Moottoripyöräilyssä Hämeen Moottorimiesten Eero HilpinenToivo Niskanen sivuvaunuluokan mestareita, TT-ajossa Turun Moottoriseuran Esko Lahti ja Matti Salonen saivat useita Suomen mestaruuksia. Vihdin Moottorimiesten Kari Lahtinen oli maantieajon SM-ykkönen, Suomen parhaaksi moottoriurheilijaksi nimettiin 1968 motocross-ajaja Kalevi Vehkonen, joka saavutti myös lumikelkkailussa maailmanmestaruuden. Helsingin Kullervon Tuure VuoriBoris Petroff oli autojen ST-ajon Suomen mestareita parikin kertaa.

Luistelussa Juhani Järvinen hallitsi 60-luvun alkupuolta. Hänen lopetettuaan kärjessä jatkoivat Olavi Hjellman ja Kaija Keskivitikka. Näiden lisäksi parhaita olivat Helsingin Työväen Luistelijoiden Rauli Helen, Tampereen Sisun Pirkko Tanskanen, Jaakko Niemi, Ritva Aaltonen (Viljanen), Oulun Tarmon Pentti Kiiskinen ja Jyväskylän Lohien Riitta Noronen.

Hiihdossa Marjatta Kajosmaa oli ehdoton ykkönen. Muina kärkiniminä Ykspihlajan Reiman Antti Hietikko, Karhulan Veikkojen Alpo Hintsanen, Salon Vilppaan Lasse Lehto sekä naisista Tampereen Yrityksen Sylvi Ilonen, Inkeroisten Vihurin Ritva Mykkänen ja Kajaanin Kuohun Pirkko Heikkinen.

Yhdistetyssä nuori tuleva olympiahiihtäjä Kemin Innon Eero Ruonala. Mäenlaskussa parhaana oli Kausalan Yrityksen Sauli Holma.

Uinti oli myös suosittu laji. 1960-luvulla kärkiuimareina liitossa olivat Jyväskylän Saukkojen Pirkko Apponen, Helsingin Kuhien Hannu Martin, Mirja Salonen (Leväaho), Reijo Vartia, Solveig Wohlström (Vartia), Marja Vilja ja Hilkka Kemppi,  Turun Uimareiden Mirja-Tuula Vuorio, Turkka Palen, Tampereen Työväen Uimareiden Hannu Laaksonen, Jarmo Suhonen, Eija Piililä ja Eeva Raittila, Lahden Kalevan Juhani Lehtinen, Ari Sorvali, Marja-Liisa Kittelä.

Uimahypyissä hallitsivat Kotkan Vesi-Veikkojen Eino Flinkman, Jyväskylän Saukkojen Kari Kaksonen ja Helsingin Kuhien Seija Kovanto.

Vesipallossa Helsingin Kuhat hallitsi lajia suvereenisti vuosikausia voittaen myös Suomen mestaruuksia. Kuhien mestarijoukkueissa pelasi useita tunnettuja henkilöitä, kuten Tapio Leväaho, Kalevi Pakarinen, Klaus Saavalainen, Reijo Vartia, Pekka Hurme, Rauno Niemenkari. Turun Uimarit  teki myös nousua lajin kärkiseurojen joukkoon.

Palloilujen suosio kasvoi voimakkaasti TUL:ssakin. Jalkapallossa mestaruussarjatasolle pääsivät Helsingin Ponnistus, Kuopion Elo ja Kemin Into. Edellisten lisäksi Suomi-sarjassa pelasivat Jakobstads Bollklub, Tampereen Kisatoverit, Valkeakosken Koskenpojat, Turun Pyrkivä, Hangö AIK, Karihaaran Tenho, Suolahden Urho, Pihlavan Työväen Urheilijat, Turun Kisa-Veikot, Kajaanin Haka, Oulun Tarmo ja Turun Weikot.

Jääkiekossa TUL menetti useita seuroja 1950-luvun lopun riidoissa. Mestaruussarjassa pelasi kaudella 1968-69 Vehmaisten Urheilijat, Suomi-sarjassa VehU:n lisäksi Kajaanin Palloseura, Tampereen Kisatoverit, Mäntän Valo, Turun Kisa-Veikot, Raholan Pyrkivä, Musan Salama, Turun Weikot ja Karihaaran Tenho.

Jääpallossa Suomi-sarjatasolla pelasi Oulun Tarmo.

Pesäpallossa liiton parhaimmistoon kuuluivat Jyväskylän Veikot, Keljon Viesti, Muhoksen Voitto, Jyväskylän Nousu, Jyväskylän Lohi miehissä, naisissa Lopen Urheilijat, Äänekosken Huima, Jyväskylän Nousu ja Lohi. Mestaruussarjaan nousi Jyväskylän Lohi 1971.

Koripallossa TUL oli kansallisesti varsin vahva ja sillä oli myös vilkasta kansainvälistä toimintaa pelimatkojen ja valmentajakoulutuksen suhteen. Mestaruussarjassa pelasivat Kankaantaan Kisa ja Karkkilan Urheilijat, liiton mestaruuksia saavuttivat näiden lisäksi Helsingin Jyry, Karkkilan Työväen Urheilijat miehissä,  Helsingin Jyry ja Visa naisissa.

Koripallon maajoukkueissa pelasivat ensimmäisinä TUL:n pelaajina sitten 50-luvun Karkkilan Jouni Haanpää, Timo Ilonen, Mikko Pilvi, Klaus Mahlamäki ja Lauri Vekkilä.

Lentopallo oli TUL:n menestyksekkäin ja harrastetuin palloilulaji. Kansainvälinenkin vaihto oli laajaa. Maan huippuseuroina pelasivat Järvensivun Kisa, Rantaperkiön Isku, Pirkkalan Viri, Luolajan Kajastus ja Koiton Riento miehissä ja naisten puolella Tampereen Veikot, Helsingin Ponnistus ja Koiton Riento.

Miesten maajoukkueissa pelasivat Luolajan Kajastuksen Heikki Heino, Jukka Palomäki ja Väinö Uljas sekä Koiton Riennon Olavi Leinonen, naisissa Koiton Riennon Maire Teinilä, Pirjo Apelli (Valasti), Ritva Toivola, Aini Hautojärvi, Irmeli Leinonen ja Turun Weikkojen Mirja Willberg.

TUL:n laajan toiminnan lisäksi TUK:lla oli palloilulajeissa , koripallossa, lentopallossa, jääkiekossa, jalkapallossa, pesäpallossa, vesipallossa ja maahockeyssa, useita vahvoja menestyviä seuroja. Näissä ja yksilölajeissa lukuisat  urheilijat saavuttivat hienoja menestyksiä edustustehtävissä ja SM-kisoissa.

TUL:n ja TUK:n ”yhteinen” panos 60-luvulla kilpa- ja huippu-urheilussa oli erittäin hyvä.

 

Teksti: Martti Kempas, valmennus-/lajipäällikkö (eläk.), liikuntatieteiden tohtori, sekä Antti Kempas, liikuntapäällikkö, olympiaurheilija

Kuva: Kroon, Ron/Anefo. Kuvassa Helsingin Työväen Luistelijoiden Kaija-Liisa Keskivitikka vuoden 1968 talviolympialaisten 3 000:n metrin matkalla. Hän sijoittui neljänneksi.

Juttusarjan ensimmäinen osa: Viktor Damm ja Ponnistus
Juttusarjan toinen osa: 1919–1937
Juttusarjan kolmas osa: 1937–1945
Juttusarjan neljäs osa: 1945–1959

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.